Aleksis Kivi oli suomalainen kirjailija ja hullu. Hänellä oli rakas täytetty palokärki, jolle hän puhui maailman menosta. Kun hänen kuviteltu piikatyttönsä käski häntä kirjoittamaan linnulle kertomansa horinat ylös, kaivoi Aleksis ison sulkakynän esille. Yöt pitkät se vitun hullu puhui ja käski sivupersoonansa kirjoittaa kaiken hänen sanomansa ylös. Hänen hikinen esikoiskirjansa Vitun elitistipaviaanit julkaistiin seitsemän päivän kuluttua ja se sai varsin ristiriitaisen vastaanoton. Monia tekosivistyneitä kirjallisuuskriitikkoja ja kansallishömppähumanisteja heitettiin Kivellä päähän, minkä seurauksena sekä Kiven ruumiilliset että sielulliset vammat pahenivat radikaalisti. Kaikkien hänen seuraavien romaaniensa päälle oli yskitty niin paljon verta, ettei niistä saanut Pelto-Erkkikään selvää. Kuitenkin eräänä päivänä Gregor Beettakaroteeni huomasi kykenevänsä tulkitsemaan kirjailijan verentuhrimia jorinoita lyötyään päänsä keskellä moottoritietä jököttäneeseen mattolaituriin. Aika hupeni. Kiven viimeinen teos Käärikää kontaktimuoviin minut kurja julkaistiin hetkeä ennen Kiven kuolemaa. Viimeisiksi sanoikseen Kiven tiedetään sanoneen: "Mistä näitä omenia satelee?" Hän kuoli 35 vuoden iässä rappeutumiseen. Hänestä tehtiin Suomen kansalliskirjailija, jotta hän lakkaisi tunkeutumasta täysin viattomien ihmisten uniin. Ei lakannut.
Advertisement