FANDOM


Nikolai Ivanovitš Bobrikov tiesi päässeensä jonkin suuren jäljille. Hän kiersi hermostuneesti viiksiään, jotka roikkuivat kuin vuosisatainen naava hänen ylähuulensa kaarnassa. Oliko sattumaa, että senaatin talousvaliokuntaan oli ilmestynyt salaperäinen, marmoroitu portfolio, jota ei ollut osoitettu kenellekään? Oliko sattumaa, että se sisälsi Marseljeesin reggaeversion? Lisäksi Marseljeesi-reggae oli laadittu selvästi hyvin huolellisesti: käsiala oli selvää, ja kaikesta saattoi päätellä, että se todella toimisi. Kenraalikuvernööri Bobrikov tajusi olevansa tekemisissä ammattilaisten kanssa.

Siemaistuaan puoli tynnyrillistä lanttuvodkaa hän päätti lähteä etsimään jotain juotavaa – ja tietoja. Kesäillan lämpimän valon syleilemällä kadulla hän vapautui hetkeksi koko viheliäisestä arvoituksesta. Marseljeesi-reggae ja Suomen suuriruhtinaanmaa soljuivat kauas, eikä edes hevosenlannan haju palauttanut häntä maan pinnalle. Hänet palautti maanpinnalle todellinen valtioneuvos Leonid Mihailovitš, joka vyöryi hänen näköpiiriinsä kuin Trans-Siperian radalla jättiläisveturia ohjastava pukinpartainen sarvikuono.

”Koska maksat velkas, Nikolai Ivanovitš?” todellinen valtioneuvos murahti. Hänen henkensä haisi siltä kuin jokin kuoleman kielissä ollut nilviäinen olisi toissailtana valinnut hänen kurkkunsa mausoleumikseen.

”Heti kun saan rahat, Leonid Mihailovitš. Nyt olen kiinni jossain isossa, joten mitä nopeammin pääsen eteenpäin, sitä nopeammin maksan velkani.”

Todellinen valtioneuvos murahti uudelleen, hieman ensimmäistä murahdusta syvemmin. ”Saat lättyys vielä, Nikolai Ivanovitš.”

Hjalmarin kamarimusiikkibaari oli samanlainen kuin aina ennenkin: hämärä ja autereinen. Nurkassa jousikvartetti sahasi Borodinia väkevällä intensiteetillä, minkä takia Borodinin verta oli joka puolella. Kenraalikuvernööri Bobrikov nojautui huonosti pyyhittyä tiskiä vasten ja tilasi Hjalmarilta ämpärillisen hevoskastanjavodkaa. Hän heristi vasemman kätensä nimettömän ja oikean kätensä etusormen välissä 230 markan seteliä ja ilmaisi hienovaraisesti haluavansa tietoja. Hjalmar ymmärsi yskän, naukkasi yskänlääkettä ja vetäisi sitten kunnon huikat puutarhakalustevodkasammiosta. Hänellä kävi huono säkä, sillä yskänlääke oli varustettu kolmiolla, joka juuttui vodkan takia poikittain hänen kurkkuunsa. Niin Hjalmar kuoli jo kolmannen kerran siinä kuussa. Viimeisillä voimillaan hän sai kakisteltua ulos sekavia virkkeenpätkiä: ”Haluan testamentata ruumiini lähetystyölle Foromosalla... Marseljeesi... siitä tietää vain yksi... papukaijat on hauskoja... hän on... Nöyhtänder.” Hjalmar valahti hengettömänä lattialle. Kenraalikuvernööri Bobrikov joi ämpärinsä tyhjäksi. Viimeksi kuollessaan Hjalmar oli jättänyt ruumiinsa Ceylonille suuntautuvalle lähetystyölle. Heikkokin vihje oli parempi kuin ei mitään. Bobrikov palasi ilta-auringossa vaahtokylpevään kaupunkiin. Nyt hänen pitäisi enää löytää Nöyhtänder. Hän ei tiennyt edes miehen etunimeä. Maassa oli varmasti yli 32 000 Nöyhtänderiä. Miten hän löytäisi oikean?

Näistä mietteistä Bobrikov havahtui, kun frakkiasuinen mies juoksi suoraan häntä päin. Mies pyyteli vuolaasti anteeksi ja esittäytyi: ”Iltaa, olen Nils-Hannibal Nöyhtänder.” Bobrikovin silmät paisuivat niin suuriksi, että hänen nenälasinsa rikkoutuivat. Onneksi samalla kadulla olevassa optikkoliikkeessä pidettiin samaan aikaan yllätysarvonta, jossa Bobrikov voitti itselleen uudet nenälasit omilla vahvuuksillaan. Kun hänen silmänsä olivat supistuneet, hän asetti uudet lasinsa nenälleen ja esitti Nöyhtänderille hyvin selvän ja häpeämättömän kysymyksen: ”Oletteko Te se sama Nöyhtänder, josta Hjalmar-vainaa minulle juuri äsken mainitsi?” ”Kyllä, minä se olen”, Nöyhtänder myönsi. ”Mutta älkää kertoko veljelleni, hän olisi kateellinen.”

Bobrikov johdatti Nöyhtänderin toimistoonsa, jota koristi keisarin signeerattu, apaattisesti irvistävä muotokuva. ”Mitä tiedätte Marseljeesi-reggaesta?” Bobrikov kysyi tarjoten Nöyhtänderille vadillisen kuusenkäpyvodkaa. ”Tiedän siitä kaiken tietämisen arvoisen. Olen Helsingin yliopiston romaanisen virkkaamisen professori ja tiedän kaiken.”

Nöyhtänder kertoi himmenevän lämpöisessä illassa kaiken Marseljeesi-reggaesta. Kenraalikuvernööri Bobrikovin eteen materialisoitui autereinen kuva pirullisesta, demonisesta, peräti väyrysmäisestä suunnitelmasta, joka toteutuessaan johtaisi koko sivilisaation tuhoon. Ja ainoa johtolanka oli Marseljeesi-reggae. Jos pimeä salaliitto ei paljastuisi, ihmiskunnan päivät olisivat luetut 3. marraskuuta 2032. Salaliiton ulkopuolisista vain professori Nöyhtänder ja kenraalikuvernööri Bobrikov tiesivät suunnitelmasta. Professori Nöyhtänder valitettavasti kuoli vielä samana iltana tanssittuaan rouva Bobrikovin kanssa – hän liiskautui hengiltä.

Kenraalikuvernööri Bobrikov kätki Marseljeesi-reggaen varmaan paikkaan, jonka vain hän itse tiesi. Seuraavana päivänä hän lähti vetämään virkamiesten kuntopiiriä Senaatin portaikossa. Vedettyään kuntopiirin loppuun Bobrikov julkistaisi katalan salaliiton koko maailmalle ja pelastaisi koko ihmissuvun varmalta tuholta.

Todella paska säkä, että tuo päivä oli kesäkuun 16. vuonna 1904.

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.