FANDOM


Olipa kerran ihminen. Ja oli toisenkin kerran. Mutta ensimmäinen kerta on se tarina, jota nyt tässä kerron, ettei koko tarina menisi ihan saatanan plörinäksi. Ja se tarina loppui siihen, mutta nyt alkaa tästä tämä toinen ja parempi. Ja nyt se parempi tarina loppui. Äähää, huijasin tyhmää!

Itse asiassa en huijannut – miksi sinä kyynisenä itsesäälijänä sellaista kuvittelit? Mutta nyt, koska minä, kertoja, olen täysi paskiainen, päätin vaihtaa tarinan kolmanteen! Hahaa, oletpas pösilö... ja olenpas minä ilkeä ja mahtava ihminen. No, nyt päätän kuitenkin ruveta kertomaan sinulle tarinaa, jonka löysin kirjoitettuna vessan lattiaan. Minun pitikin vääntää itseni aika mutkalle pystyäkseni lukemaan sen, joten on vain kohtuullista, että sinäkin kärsit. Yhtäkkiä kaikki pimeni, Universum Majora sammutti valot ja sammui itsekkin ja hän ei pääse vähääääääääään aikaaaaaaaaaaaaaaaaaaan laittamaan niitä päälle.

Valot palasivat noin viiden ja puolen triljardin vuoden pimeyden jälkeen, ja sattumalta oli vuositriljardien pimeydessa syntynyt uusi ihmisrotu, joka alkoi heti palvomaan vasta syttynyttä kattolamppua. Kattolamppu ei kuitenkaan ollut lempeä Jumala, vaan vaati neitsyitä uhrilahjaksi. Tasan neljäkymmentäneljä neitsyttä uhrattiin kattolampulle ensimmäisen uuden vuorokauden ehdittyä puoleen (vuorokaudet laskettiin kattolampun vilkkumisesta - yksi vilkkuminen = yksi sekunti). Kattolampun mielestä kaksi jo vähemmänkin olisi ollut aivan riittävästi, ja antoi ihmiskunnalle lahjaksi sen. Se oli tarkemmin sanottuna maaginen ihmemegasuperpaistinlasta, jossa oli seitsemänkymmentä erilaista aero-, hydro- ja psykodynaamista härpäkettä ja jonka kromipeitteen kimallus sokaisi melkein sen lampun itsensäkin. Ihmiskunta oli mokomasta ihmetyksissään, eikä oikein tiennyt mitä sillä pitäisi tehdä. Sitten yksi ihminen osoitti sillä naapurinsa ärsyttävästi räksyttävää koiraa ja sanoi "Kuole!" ja yhtäkkiä koko maailman täytti valkea valo, ja kun se oli mennyt, siinä missä oli ollut koira, oli nyt pieni kärventynyt höyrypilvi. "Herttileijaa", ajattelivat ihmiset, ja päättivät hankkiutua Sen avulla kertaheitolla eroon kaikista ongelmistaan. Lopulta oli jäljellä vain enää yksi ihminen, Yrjänä K. Tunasassimanlaksiterjosh (et halua tietää mistä se K tulee) - tämä kuitenkin aiheutti suuren ongelman kattolampun alkaessa jälleen vaatia uhreja. Yrjänä K. Tunasassimanlaksiterjosh päätti tarttua tilanteen tarjoamaan tilaisuuteen tulla sankariksi - ja kuinkas ollakaan - onnistui synnyttämään satakunta pikkuista ihmisvauvaa aivan spontaanisti. Kattolamppu sekosi ja söi ne suihinsa ja muuttui valon antajasta palavaksi hirviöksi. "Palava tuli on miehen sielu", julisti Yrjänä K. Tunasassimanlaksiterjosh, ja muuttui samassa itsekin valtavaksi liekehtiväksi hirviöksi. Hirviöt kävivät kamppailuun ja purivat toisiaan palavilla hampaillaan ja riipivät toisiaan palavilla kynsillään, kunnes paikalle saapui Legendaarinen Miekkamies Deus X. Machina, joka halkaisi molemmat kahtia maagisella taikamiekallaan, jolloin pimeys lankesi jälleen. Pimeys, josta myöhemmin rakentuisi toinen maailma.

Tuhannen miljoonan vuoden pimeyden jälkeen pimeästä ilmaantui maailma, joka koostui sataprosenttisesti pelkästä pimeydestä. Sadasyhdes prosentti oli B14:n silmä. Tässä maailmassa eli asukkaita, jotka olivat pelkkää pimeyttä; he söivät pimeyttä, he joivat pimeyttä, he ulkoiluttivat pimeitä koiriaan ja rakastelivat pimeästi tehden pimeitä lapsia. Pimeä lapsi mulkoili ilkeän näköisenä kohdusta. Kansan keskuuteen tuli pimeä profeetta joka lausui: "Murimuri huubiduubi hölkö pölkö möö!" joka tarkoittaa suomeksi suunnilleen "Eräänä päivänä on syntyvä epäpimeys!" (Tämä kansa ei tuntenut valoa ollenkaan, joten "epäpimeys" oli heille lähin valon merkitys). Osa kansasta hätääntyi, sillä he halusivat säilyttää tämän ikuisen pimeyden, jossa he olivat asuneet, ja joka oli heitä varjellut. Osa kansasta taas oli radikaaleja ja he halusivat kokea tämän epäpimeyden; syntyi pimeitä mellakoita pimeille kujille pimeästi pykätyillä pimeillä barrikadeilla. Ennen pitkää kaikkien alkoi kuitenkin tehdä mieli jäätelöä. Jäätelöä ei kuitenkaan ollut vielä keksitty, mutta pimeä profeetta sanoi pimeille mellakoitsijoille: "Epäpimeydellä, joka on tuleva, on oleva mukanaan jäätelöä, ja sitä on riittävä kaikille ja vielä muillekin!" Viipymättä tämän jälkeen tapahtui kansan keskuudessa huomattava siirtymä maltillisten riveistä radikaaleihin, ja pimeä analyytikko arvioi pimeän uutistoimiston haastattelussa, että epäpimeyden agendaa ajavilla radikaaleilla oli nyt "momentum", mutta ei vaivautunut selittämään, mitä se oikein tarkoitti. Sitten eräänä päivänä horisontissa, josta kukaan ei ollut aikaisemmin tiennyt ainaisen säkkipimeyden vuoksi, alkoi kuultaa pimeyden puute - epäpimeys oli tulossa, eikä se nähnyt mitään erityistä syytä pitää sen pahempaa kiirettä. Kansa keskeytti tekemisensä ja tekemättömyytensä kiinnittäen pimeyden poissaololle arat silmänsä käynnistymässä olevaan epäpimeysilmiöön hartaudella, joka on ominaista jälkikäteen laadituille kuvauksille historiallisista hetkistä. Sitten itse epäpimeys, jota myös valoksi olisi kutsuttava, nousi vastalöydetyn horistontin ylle, ja se valo oli keltainen pallo, jota olisi kutsuttava Auringoksi - mutta katso: Maailma, johon neitseellinen Aurinko loi säteensä, oli täysin väritön!

Ja silloin saapui hieman ilkikurinen Väripiru jostain maailmanlaidasta ja hänen siveltimestään levisi mitä mielikuvituksellisimpia värejä hänen hymyillessään alkuvoimaista hyvän demiurgin hymyä. Pian kadut olivat kirkuvan violetteja, puissa oli punaisetsinipilkulliset lehdet ja sisustuksen yleisin väri oli neonvihreä. Matrix-elokuvien tapahtumat tapahtuivat hyvällä tahdolla monessa paikassa elokuvien värimaailmalla hillittömällä surrealismilla varustettuna. Tämän vuoksi huomenna 90 % ex-pimeästä kansasta, nyk. epileptisestä kansasta oli ryhtynyt näyttelemään, ohjaamaan, kuvaamaan tai tuottamaan elokuvia. Mutta seuraavana päivänä tilanne oli täysin eri Kosmisen Imurin tyhjennettyä maailman väreistä ja Väripirun ratsastaessa siivekkään kirppunsa selässä hullu ilme kasvoillaan luoden elinvoimaisia värejä. Näiden kahden värivoiman kamppailun seurauksena missään ei enää ollut mitään järkeä, ja kaikki alkoi villkkua yhtä aikaa kaikissa mahdollisissa väreissä ja värittömyyksissä.

Ja sitten, yhtäkkiä, kaikki loppui kuin elämä, josta vasta viime hetkellä tajuaa, ettei se olekaan tarina eikä noudata kuviota.

The End
Sulkakynä.png
Tarinaprojektin tuotoksia:

Suurseikkailu Tuonpuoleisessa -sarja

Luoma ja oudot päivät -sarja

t  k  m

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki