FANDOM


Kuopion sisällissota oli verinen farssi, jossa tapahtui paljon kaikenlaista sekavaa, kummallista ja naurettavaa.

Tässä selostuksessa esiintyvät henkilöt ovat todellisia, joskin heidän mahdolliset nimensä on muutettu.


Sota sai alkunsa tammi-helmikuun vaihteessa 2011, kun kuopiolaiset alkoivat huolestua jo toisena peräkkäisenä talvena kaikkiin lumisiin autonikkunoihin, rekankylkiin ja sen sellaisiin ilmestyneistä sirpeistä ja vasaroista. Kuopiossa vilisi jo muutenkin supisuomalaisia junttijuroja savolaisia ärsyttäviä venäläisiä turisteja – mutta että niillä oli sittenkin kommunistinen vallankumous mielessään! Punaisen vaaran pelossa kuopiolaisväestö alkoi yhdistyä venäläisturisteja vastaan, eikä kummallakaan osapuolella ollut sitä tietoa, että ne kaikki sirpit ja vasarat olikin Luoma häröyksissään, lähinnä osana noudattamaansa IRL-trollausohjelmaa piirrellyt.

Tammikuun 13. päivä kokoontui savolaismielinen väkijoukkio torille ja lähti sieltä marssimaan päin Väinölänniemeä ryssävihaisia iskulauseita huutaen. Oikeistolaiset poliisit katsoivat vihaista ja kansanryhmää vastaan kiihottamista huudahduksillaan harrastavaa väkijoukkoa läpi sormien, ja niinpä se pääsikin perille Väinölänniemelle, jonka se myös pian otti valtaansa. Väkijoukko julisti Väinölänniemen itsenäiseksi ja antoi sille nimen Tosi Savolaisten Kasvava Valtakunta. Niemen juurelle pystytettiin aita, jota vartioitiin herkeämättä. Peräniemen kasinolta löytyi neljä joraamassa ollutta venäläistä, jotka otettiin tiukkaan kuulusteluun mutta jotka eivät joko tienneet mitään vallankumouksellisista suunnitelmista tai tahtoneet kertoa, ja joista tuli sitten pelkkiä panttivankeja. Puolentoista vuorokauden päästä Tosi Savolaisten Kasvavan Valtakunnan (tästä lähtien Valtakunta ja valtakuntalaiset) partio löysi urheilukentän viereisen lammikon vierestä puskasta vielä yhden venäläisen, sammuneena ja tyhjä vodkapullo kädessään. Häneltäkään ei hellinnyt minkäänlaisia tietoja.

16. päivä Kuopion viranomaiset huomasivat, että Vänäri on valloitettu. Eipä aikaakaan, kun niemi oli piiritetty ja eräästä autosta huusi megafonin välityksellä Hatsalan klassillisen koulun käynyt militariaatteinen, hölmösti hymyilevä poliisi: "Tämä on pahimmanlaatuithta auktoriteettien kunnioittamithen puutetta. Vaikka motiivit toki ovatkin ithänmaallithet ja thiten kunnioitettavat, ei ykthilön kothkaan tulithi nouthta ethivaltaa vathtaan!" Valtakunnan, tuon kansallismielisen vastarintaliikkeen, johtajaksi nimittäytynyt Rainer Vanupää, lihava ja rupinaamainen porvariperheen isä, vastasi: "Me emme antaudu ennen kuin jokainen muukalainen, vähintäänkin jokainen Venäjältä tullut, on karkotettu Pohjois-Savosta, tai vähintään Kuopion alueelta!"

Ja piiritystilannehan jatkui. Valtakunta oli aseistettu eikä poliisi voinut vain väkivaltaisesti vallata Väinölänniemeä takaisin. Helmikuun 20. ja 21. päivän välisenä yönä Valtakunnasta yllättäen tehtiin yllätysisku Rönöön, ja lyhyen kamppailun ja muutamien uhrien jälkeen saari oli Valtakunnan hallussa. "Rönö on ihanteellinen asuinympäristö porvarille, kaikki sen asukkaat veljiämme, ja usean valtakuntalaisen koti oli siellä tyhjillään odotellut, ja siten tämä oli oikeutemme, suorastaan velvollisuutemme", perusteli Rainer Vanupää julkaisemassaan videossa.

Tilanne jatkui muuttumattomana aina vappuun asti. Silloin nuorisolauma, muassaan Fantapoika, lähti raskaan alkoholijuomavarustuksen kanssa päin Valkeisenlampea, jonka läheisyydessä aikoi viettää asianmukaisen vapunaaton. Perille päästyään he kuitenkin kauhistuivat; ilmeisesti hammastahnanainen oli riidellyt miehensä kanssa ja hukkunut Valkeiseen. Ympärillä oli tappelun jälkiä ja paikalta oli löydetty myös muiden paikallisten kylähullujen verta, ja poliisi oli eristänyt koko Valkeisenlammen ympäristön tutkimusten ajaksi. ”Mihis vittuun me nyt mennään ryyppäämään?” parahti joku nuorista melkein itkua tuhertaen. ”Hei eiks me voitais mennä Vänärille!” kysäisi heleällä, ystävällisellä äänellä Janika Munsterhjelm, laiha kellertävähiuksinen tyttö. ”No sinne sitten”, linjasi Oskari Savikangas, 150 senttiä pitkä, punahiuksinen ja pisamanaamainen hiphoppari. ”No hyvinhän sä sinne menet”, puuttui Fantapoika, ”kun se on niitten joittenkin... niitten... no, niitten saatanan hinttarien vallottama!” Tämän totuuden tajuaminen kauhisti teinilauman. ”No oltais me periaatteessa voitu mennä sinne...” mumisi Oskari. ”Mitä me nyt tehdään?!!!” kirkaisi Nina Koivunen, äärimmäisen ärsyttävä-ääninen, lyhytkasvuinen, mustahiuksinen tyttö, Slipknot-fani ja Janika Munsterhjelmin kaveri. Kukaan ei keksinyt vastausta. Sitten Fantapoika murahti: ”No voi nakki, kai se on sitten vaan mentävä Vänärille ja vaadittava ryyppäyspaikkaa. Mä oon se vitun puheenjohtaja tai joku nyt. Marssikaa mun perässä.”

Vihainen nuorisomassa valui päin Väinölänniemeä, hölmistyneiden poliisien ohi ja viimein Valtakunnan aidan juurelle. ”Meillä on asiaa!” huusi Fantapoika. Nuorisojoukon päättäväisyys ja raivo teki vaikutuksen valtakuntalaisiin, ja muurin päältä huudettiin: ”Mitä olette vailla?” ”No, vituttaa ihan saatanasti!!” kajautti Fantapoika. ”Nyt on jumalauta vappu tulossa ja me ei päästä edes tänne vetämään viinaa!” ”Valitan, mutta se on muukalaisten vika”, vastattiin. ”Mitä vittuu, alieneittenko?!” kiljui korkealla, pelästyneellä äänellä Jenni Vuorinen, hyväntahtoisen näköinen blondi Fantapojan vieressä. ”Voi vitun idiootti, ei, ei alieneitten. Ryssien”, ärähti Fantapoika hänelle suupielestään ja jatkoi huutaen muurin yli: ”Kuule nyt rotta, jos me ei päästä tänne, niin me teidään teidän elämästä siellä helvettiä ja hajotetaan toi teidän maa... valtio... vallankumous... no toi teidän vitun systeemi, saatana! Alkaa napsumaan sellanen tyhjien kaljatölkkien heittely muurin yli ja maan alta kuljetaan sinne sabotoimaan teidän juttuja ja... ja...” Fantapoika ei keksinyt miten jatkaa. ”Rotuajatteluun perustuvalle tervehenkiselle vastarintaliikkeelle ei ole vastusta muutamasta humalaisesta murkusta”, kuului ylhäältä ilkkuvaan sävyyn. ”No onpas!” argumentoi Jenni. ”Älä perkele”, säesti Fantapoika. Vihainen nuorisojoukko marssi kaupungille kaljojaan kittaamaan, mutta heti sen selvittyä kosto olisi luvassa.

Tapahtui samoihin aikoihin, että Luoma ja Mudkip-peelo olivat yhtä matkaa kävelemässä koulusta kohti kotejaan. ”Lähettäiskö kirjastoon häröileen?” kysäisi Mudkip-peelo. ”Eeei nyt, mä meen mielummin kotiin lukemaan Dostojevskia”, sanoi Luoma. ”Vitut sä mitään Dostojevskia jaksa oikeesti lukea”, sanoi Mudkip-peelo, ja Luoma myöntyi: ”Hyvä on, mutta kitaransoittoa pitää harjotella.” ”Sä et koskaan viitsi harjoitella edes kitaransoittoa”, lausui Mudkip-peelon harvinaisen tarkkanäköisesti. ”Hyvä on, hyvä on! Meen kotiin dataamaan!” parahti Luoma. ”No, näkyillään”, sanoi Mudkip-peelo, ja kaverusten tiet erosivat. Luoma kiiruhti askellustaan, sillä hänellä oli jo mielessä uusi nerokas idea typerään ja vituttavaan häröilyyn, jonka voisi tunkea Beepediaan. Kerrostalon alaovella häntä odotti kuitenkin yllätys.

”Sä lähet meidän mukaan”, sanoi Fantapoika Luomalle. ”Mit... hää..?” sopersi Luoma. ”Niin just”, Fantapoika jatkoi, ”me haettiin jo sun pyöräs tuolta ja tiirikoitiin lukko auki. Hyppää tohon tarakalle, mä kyytsään. Varotan sitten, että jos tulee näköpiiriin tarpeeks hyvä perse, saatan ajaa ojaan.” ”Minne me oikein mennään?” kysyi Luoma.

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki