FANDOM


Manaatti lillui vedessä virran mukana, ollen yhtä veden, ja veden kansan kanssa. Manaatilla oli iso miekka. Se oli katkera manaatti ja turvautui siihen, että sillä oli iso miekka. Manaatti vannoi suojelevansa miekkansa kanssa veden kansalaisia, vainoten niitä, jotka ovat vettä vastaan rikkoneet. Manaatti metsästi laivoja isolla miekallaan. Mutta tämä laiva koitui manaatin kohtaloksi. Sillä juuri kun manaatti olisi aivan saatanan isolla miekallaan tuhonnut laivan, laivasta hyppäsi Kauko Höttönen, kuuluisa (no tjaah, joissakin piireissä, kukaan ei tosin ole miehestä kuullut) manaatintappaja. Manaatti ei ollut koskaan ennen kohdannut näin vaarallista vihollista, ja kiivas taistelu alkoi. Manaatti löi isolla miekallaan. Kauko Höttönen veti esiin oman manaatinteurastussapelinsa, hirvittävän kuusiteräisen, partaveitsenterävän, koukkukärkisen pedon, joka murisi heijastamalla valoa. Manaatti kavahti mutta nosti pystyyn ison miekkansa. Manaatin miekka, kolme metriä sileää, kylmää terästä, vastasi pedon haasteeseen kiljaisemalla taisteluhuutonsa vain kimaltamalla tropiikin auringossa erityisen kirkkaasti. Metallit hankasivat toisiaan vasten traagisesti ja raivoisasti heidän loisteliaissa raajoissaan, ja kaukaisesta punaisesta taivaasta ukkonen kutsui Hänen nimeään. Ikävä kyllä Häntä ei koko taistelu liiemmin kiinnostanut, joten nyt oli kyse vain taistosta mies manaattia vastaan, miekka miekkaa vastaan. Manaatin katse herpaantui muualle, jolloin Höttönen sivalsi melkoisen syvän viillon manaatin selkään. Onneksi manaatin paksu rasvakerros absorboi suurimman osan iskun tehosta, mutta se ei muuttamut miksikään sitä, että manaattiin sattui. Manaatti muisteli elämänsä kokemuksia juuri tuolla hetkellä, latasi raivonsa äärimmilleen ja katsoi vertahyytävästi Kauko Höttösen silmiin. Molemmat kutsuivat sisältään kaiken henkisen, psyykkisen ja fyysisen voimansa ja syöksyivät toistensa kimppuun - ja katso: Heidän miekkojensa kohdatessa tapahtui ennennäkemätön voiman, vihan ja vallan räjähdys, josta sinkoutui ulos melkoisen hämmentynyt, vasta syntynyt enkeli. Enkelin valkoiset vaatteet muuntuivat harmaiksi, siivet mustiksi, miekan terä valkoiseksi ja sen liekki mustaksi, ja tämä enkeli päästi verisen kyyneleen, sillä hän oli palannut syvyyksistä huutamaan tuomiota. Mutta tuomio tulisi vasta, kun tulee se kolmas, joka on ensimmäinen, ja itkee tuhat kyyneltä, joista jokaisella on nimi ja joista jokaisesta kasvaa uusi suuri valta ja voima maan päälle. Joten enkeli muutti Porvooseen. Manaatti alkoi vuotaa kuiviin tästä Höttösen tekemästä viillosta, ja kuoli, mutta tämä enkeli Porvoosta käsin antoi manaatin ruumille viimeisen mahdollisuuden kostaa kokemansa vääryys - elävänä kuolleena. Manaatti kieltäytyi, ja sai hyvän kuolemanjälkeisen elämän manaattien taivaassa, jossa vesi on kirkkaampaa kuin missään ja jossa kaikki manaatit saavat lillua täydellisessä rauhassa.

Ei siinä kuitenkaan kaikki. Manaatillamme, jonka nimi oli sattumoisin ja täysin tarinaan liittymättä ollut Kostava Manaatti, oli vielä elossa oleva kaveri, Kostavan Manaatin puolesta kostonhimoinen pienikokoinen manaatti nimeltä Manaatti Manatti. Manaatti Manaatti suri ystävänsä kuolemaa, ja hänen sisällään syttyi tunne, että hänen on kostettava väärintekijälle. Sitten Manaatti Manaatti tajusi, että sehän on oikeastaan aika tyhmää ja päätti mennä sohvalle runkkaamaan.

The End
Sulkakynä
Tarinaprojektin tuotoksia:

Suurseikkailu Tuonpuoleisessa -sarja

Luoma ja oudot päivät -sarja

t  k  m

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.