FANDOM


Tämä tarina alkaa Hyde Parkista. Hyde Parkissa oli syttynyt suuri tulipalo. Speakers' Cornerissa pauhannut miekkonen oli kuumentunut siinä määrin, että oli leimahtanut liekkeihin ja ympäri puistoa juoksennellessaan sytyttänyt tuleen useita jalopuita sekä muutaman penkin. Pian tuli levisi ja koko pohjoinen pallonpuolisko oli ilmiliekeissä. Eteläiselle pallonpuoliskolle kokoontuivat kaikki jäljellä olevat elävät oliot ja miettivät mitä pitäisi tehdä. "Nyt äkkiä avaruusteknologialla avaruutta asuttamaan!!" huusi Esko Valtaoja. Rakennettiin valtava avaruuslaivasto, johon lastattiin kaikki jäljellä olevat elolliset olennot. Silloin Pentti Linkola huusi: "Vitut tällasia, Äiti Maa on tärkein!" ja Varg Vikernes osoitti samanmielisyytensä typerällä karjaisulla. "Jääkää te sitten tänne", sanoi armadan kapteeni ja sulki luukun nipottajien nenän edestä ja painoi kaasua ja niin raketit lähtivät. "Onkos täällä missään keksejä?" sanoi George W. Bush eräässä laivassa ja samalla paljasti, että hänetkin oli epähuomiossa otettu mukaan – ja niin Bush päätettiin heittää takaisin Maahan, mutta sitten tunnettiin myötätuntoa ekofasisteja kohtaan ja kiikutettiinkin hänet Venukseen. "Mihis sitten mennään?" kysyi ensimmäinen perämies kapteenilta. "No jos joku kiva eksoplaneetta löytys", vastasi kapteeni. "Niin, ja joku sellainen, jossa joku ei kokoajan muokkaa päällekkäin kanssamme!" huusi mies, jonka piti olla syväjäädytetty. "Aivan niin. Mutta ensin meidän on piipahdettava Plutossa, sillä meiltä loppuivat juuri jääpalat, ja emmehän halua, että matkustajat alkavat valittaa siitä, että drinkit ovat lämpimiä, emmehän?" kapteeni vastasi. Joten niin armada lensi kohti Plutoa ja tuntemattomia seikkailuja.

Tapahtuipa sitten niin, että siinä Jupiterin kohdalla kun oltiin, oli eräs miehistön varsin turha ja tuntematon jäsen yksin kylvyssä runkkaamassa. Silloin ammeeseen iski tyhjästä mahtava vasama, ja mies jämähti kuolleena siihen asentoon, jossa ennen kuolemaansa oli (varsin noloon asentoon...). Tuon vasaman oli ampunut itse Zeus, joka halusi tehdä paluun suosittuna ukkosenjumalana. Silloin astui vessaan kapteeni hakemaan kosteusvoidetta. Kapteeni katsoi ihmeissään ammeeseen kuolleena jämähtänyttä alikersantti Peekosta. "Hahaa!" naurahti hän hetken hämmennyksen jälkeen, "tulkaahan jätkät kattomahan!" Miehistö ryykäsi siltä seisomalta sisään, ja nähtyään ammeessa makaavan ilmestyksen he remahtivat yhtä aikaa häijyyn nauruun huomaamatta vessan ikkunasta tuijottavaa vihaista silmäparia. Nimittäin kun Zeus oli ampunut salaman, oli samalla syntynyt ulottuvuuksien ja jumaltasojen välinen repeämä, joka salli muillekin hengille ja yliluonnollisille olennoille pääsyn tännepäin avaruutta. Aukosta hyppäsi kolmekymmentä irlantilaista maahista. Ne virittivät viivyttelemättä kimeän taisteluhuudon "Erin go bragh" ja syöksyivät miehistön kimppuun haarukoilla sekä jäätelökauhoilla aseistautuneina. Silloin jokin rymähti.

Ikkunan takana miehistöä vaaninut muinainen demoni hyökkäsi eläimellisenä ja mahtavana, kauheana ja kauniina miehistön ja maahisten kimppuun huutaen käsittämättömiä samalla. Samalla hetkellä sen ikiaikainen vihollinen, lohikäärme, kuitenkin kiepsautti itsensä aikalaskoksesta esiin ja sylkäisi moniväristä tulta kipunoivista sieraimistaan. Pedot alkoivat sotia ja värit leijailivat ilmassa, ja kaaos myllersi. Kaaoksesta muodostui uusi jumalolento, joka sattui olemaan hyvin utelias ja kirkassilmäisen nuoren lapsen näköinen. Silloin kapteenilla naksahti päässä, ja hän nykäisi suihkun edessä olevan oviaukon karmeihin tuetun suihkuverhotangon irti, reuhtoi verhon riekaleiksi ja huitoi jumalolentoja ja maahisia tangolla onnistuen tökkäämään lapsen näköistä jumalolentoa silmään. Lapsi hätkähti hieman kuin palaten todellisuuteen omista mietinnöistään, katsoi syyttävästi, aavemaisesti kapteenia ja sitten yhtäkkiä vääntyi irvileukaisen minihirviön muotoon ennen kuolemaansa. Miehistö koetti toppuutella seonneenna riehuvaa kapteenia, joka yritti nyt tehdä selvää homeisesta lavuaarista, eivätkä he huomanneet heitä kohti suutuspäissään laukkaavaa minihirviötä. No eipä olis kyllä ollut tarviskaan, minihirviöhän oli vääntyen ja lapsen irvikuvaksi muuttuen kuollut ja hävinnyt. Silloin jumalat huomasivat hienon komeetan lähestyvän Jupiteria ja menivät yksissä tuumin ihailemaan sitä; miehistö käytti tilaisuutta hyväkseen, säntäsi ohjaamoon ja käynnisti aluksen, ja niin he pääsivät kurvaamaan täyttä vauhtia pakoon. Niin oli miehistö vailla mitään ulkopuolisia henkiä jo siinä Neptunuksen kohdalla, kun yhtäkkiä eräs miehistön jäsen alkoi raiskata toisia. Hänet tainnutettiin mottaamalla yhden miehistöläisen iltalukemisiksi mukaan ottamalla Atlaksella päähän ja suljettiin vessaan kapteenin seuraksi. Tästähän seurasi lopulta se, että vessaa alettiin käyttää yleisesti tyrmänä kaikenlaisille poikkeavuuksille. Sinne suljettiin perämiehen raivotautinen lemmikkiapina ja heitettiin tähystäjän lapamadot uloskiskonnan jälkeen. Lopulta, vuosien kuluttua, vessaan oli muodostunut hyvinvoiva mutanttipopulaatio (syy siihen, että he kaikki mahtuivat sinne, oli jumalten ja hirviöiden taistelun aiheuttama aika-avaruudellinen vääristyminen, joka oli suurentanut vessan neliökilometrien kokoiseksi). Mutantit järjestäytyivät suureksi armeijaksi. Armeijan komentajaksi oli asettautunut ulottuvuusaukosta joitakin vuosia aikaisemmin pujahtanut Minotauros. "Toverit", se ärjyi, "nyt loppui sorto!" Mutanttien ja yliulotteisten hirviöiden joukot ärjyivät ja kalistelivat aseitaan, kynsiään, torahampaitaan ja lonkeroitaan. Möykkä kantautui ohjaamoon, jossa kapteenin viinaanmenevän vaimon kädessä ollut tuoppi loiskutteli sisältönsä lattialle ryskeen tahdissa. Vaimo kumartui imemään olutta lattialta. Samaan aikaan plutolaisten avaruuspiraattien alus väijyi arkkia lähimmän asteroidikentän takana.

Vessan ovi lennähti saranoiltaan, ja mölisevä porukka säntäsi ohjaamoon. Nähdessään kapteenin vaimon perse pystyssä joukon etummaiset kokivat seksuaalisen kiihottumisen ja heittivät housut pois hurmoksessaan. He hyökkäsivät humaltuneen naisen kimppuun tarkoituksenaan raiskata tämä. Sattui kuitenkin niin, että erään unohtuneen muinaisuskon naisten suojelusjumala sattui leijumaan näkymättömänä ohi ja pelasti kapteenin vaimon odottamattomalla tavalla. "Dissosiativis maximus euforiensis!" lausui naisten suojelijusjumala loitsun, ja samassa naisen mieli irtosi täydellisesti tämän ruumiista psykedeelisiin uniulottuvuuksiin juuri ennen kuin naisen keho alkoi tehdä kaikkien aukkojensa kautta lähempää tuttavuutta useiden paksujen ja likaisten siitinten kanssa. Minotauros karjui joukolleen epätoivoisia käskyjä jatkaa hyökkäystä. Mutta ei; joukko jatkoi mitään tapahtumista tiedostamattoman naisen jokaisen läven vimmaista nylkyttämistä. Silloin puolihumalainen aluksen turvajoukkojen korpraali Retu Perälä huomasi koko joukon. "Midääh de neidille deedde oigein eigun rouwalle siish?" hän ölisi. Kaikki pysähtyivät ja hetken vallitsi lähes täydellinen hiljaisuus. Sitten herra Keeman taskusta tipahti massiivinen lompakko. Kaikki (ja jopa muutama henkilö, joiden ei olisi edes kuulunut olla siellä, mukaan lukien Adolf Hitler ja Nalle Luppakorva) rynnistivät nappaamaan lompakkoa, kukin omista, useimmissa tapauksissa itsekkäistä syistään.

"Ei vittu! Katsokaaaaaaaaayyyyyööööööörrrrrghhhh....", kuningas huusi. Aluksella ei kuitenkaan ollut kuningasta, joten joudumme siirtymään useita miljoonia valovuosia nähdäksemme tämän kuninkaan. Tai ehkei meidän sittenkään kannata, sillä tuo kuningashan oli juuri kuollut hyytölönkeröisen sumutettua hänen naamalleen örrhym-kaasua, joten pysykäämme nyt näissä aluksen mitä merkillisimmissä ja levottomimmissa tapahtumissa.

Aluksella Nalle Luppakorva oli saanut laskettua kätensä lompakon päälle, mutta teräväkyntinen mutanttihirviö oli repinyt koko käden irti vain joutuakseen Adolf Hitlerin ampumaksi; nyt koko porukka tappeli lompakosta samalla kun Nalle Luppakorvan käsi edelleenkin puristautui irrottamattomalla voimalla sen ympärille. "SEIS!", kuului huudahdus. Ovelle oli ilmestynyt Orland Wilbeforce, johon kaikki nyt naulitsivat vauhkot ja harittavat katseensa. "Voittaaamaatooon Diiigiimoon, niiiin see oon", hän alkoi laulaa honottavalla äänellä. Kaikki alkoivat karjua kauhuissaan ja säntäillä hysteerisesti sinne tänne korviaan pidellen. Laulu vaihtui jo "Hakuna Matatan" kautta "Kyllä juustossa löytyy" -viisuksi, ja pari sivullista teki itsemurhan. "Vangitkaa hänet, laittakaa hänelle suukapula!" joku miehistön jäsenistä huusi, piti luovan tauon ja alkoi sitten mutista kuola valuen: "Hmmmh... Pallosuukapula ja käsiraudat... Nahkainen raippa... Nainen äx-asennossa sängyllä... Onko meillä lateksiasusteitaa-aaah? Hmm..." Mies ei ehtinyt kauaa ajatella, kun laulu vaihtuikin yhtäkkiä Lauri Tähkän tuotantoon.

Miehistö välttyi kuitenkin kuulemasta siitä kuinka maailma voi olla renki, sillä alus päätti juuri sillä hetkellä rysähtää lasit helisten katolleen Pluton kamaralle (ilmeisesti alus oli huomannut tilanteen toivottomaksi ja ottanut ohjat omiin siivekkeisiinsä). Pöllämystynyt miehistö jätti aluksen ja alkoi jaloitella Pluton pinnalla – miehet olivat alukselle kiitollisia siitä, että tämä oli säästänyt heidät helvetilliseltä audiaalirääkiltä, mutta Plutoa sen sijaan harmitti kovasti se, ettei sitä luettu enää planeetaksi. Siksipä Pluto päätti kostoksi suistua radaltaan ja syöksyä koko kääpiöplaneetallisella massallaan päin sitä halveksinutta Maapalloa. Miehistö ei tätä huomannut: kaikki olivat nyt ruvenneet yhdessä muistelemaan, että miksi he ylipäätänsä olivat Plutolle saapuneet. "Meidäthän lähetettiin muiden alusten edeltä?" muisti yksi mies ja jatkoi: "Me ollaan C-, D-, tai peräti E-luokan kansalaiset, ja me lähettiin pois kun planeettaa uhkas suuri vaara, kukaan meistä ei vain ole selvillä, että mikä, ja eipä ole perässätulijoita näkynyt? Ei kun oota... Se olikin Douglas Adamsia. Hmm." Sillä aikaa Pluto kuitenkin syöksyi kiihtyvällä vauhdilla kohti Maata ja samalla myös Aurinkoa, ja Pluton ikijäät alkoivat sulaa. "Vettä!" joku hihkaisi. Sitten kaikki kuitenkin hukkuivat kohoaviin tulvavesiin ja suurimmalti osalti sulanut Pluto läjähti päin yhä palavaa Maapalloa ensin sammuttaen tulen ja sitten räjäyttäen Maapallosta puolet ilmaan.

The End
Sulkakynä
Tarinaprojektin tuotoksia:

Suurseikkailu Tuonpuoleisessa -sarja

Luoma ja oudot päivät -sarja

t  k  m

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki