FANDOM


Keskeneräinen
QuadPortTämä artikkeli on vielä hieman vaiheessa.
Palaamalla paikalle myöhemmin saatat löytää
sen paremmassa mallissa.
Pala elämää ja puolikas kuolema eli kuinka monta tietä saa mies yksin vaeltaa -saagan kertomattomia tarinoita; niitä joista sanotaan "mutta se on kerrottu toisaalla" ja pari ihan ylimääräistäkin.

Nuori kettu tähtien tiellä

Osa 1: Vihreä planeetta

Kaikkeus hohti tähtien hopeansinertävässä valossa, ja tuhansien galaksien ja tähtisumujen lempeä hohde laskeutui halki taivaiden kulkevan sillan päälle. Silta ulottui äärettömyydestä äärettömyyteen ja se oli väriltään kuin kristalli tai kuin jää. Sillan ohi lensi komeetalla ratsastava mies, jonka kasvot olivat kypärän peitossa. Komeetallaratsastaja katsoi siltaa ja näki sitä pitkin astelevan nuoren ketun. Näky oli kuin unien unesta, kuin tarujen tarusta. Kettu asteli siltaa pitkin varmoin askelin, mutta hitaasti, ja se totisesti katseli tarkasti kaikkea sitä kauneutta, mikä sen silmien edessä aukeni. Sen tuuhea häntä näytti ulottuvan tähtiin asti ja näytti kuin sen valkea hännänpää olisi maalannut uusia galakseja halki mustan avaruuden. Nuori kettu saapui sillalla kohtaan, josta aukeni upea näkymä kauniille nuorelle planeetalle, jonka asukkaat elivät harmoniassa, jonka he olivat oppineet mielennäkijöiltä, jotka olivat jo kauan sitten kadonneet siitä galaksista missä he asuivat. Tuon planeetan asukkaat rakensivat taivaansinisiä siltoja ja turkooseja taianomaisia linnoja ja kartanoita, joissa he asuivat ja elivät. He elivät yhteydessä luonnon kanssa ja toistensa kanssa he tanssivat illat ja yöt musiikkinsa tahdissa. Nuori kettu hyppäsi alas tähtien sillalta ja laskeutui vihertävälle planeetalle voikukkien keskelle. Nuoren ketun valtasi nuoruuden viaton ilo, ja se alkoi heittelemään kuperkeikkoja voikukissa kunnes niiden hahtuvat kutittivat sen kuonoa niin, että se aivasti. Sitten kettu makasi selällään koivet kohti taivasta ja katseli ohi ajelehtivia pilviä. Se leikitteli muotoilemalla pilvistä hännällään taideteoksia. Tämä ei jäänyt huomiota vaille, ja moni ihmettelevä paikallinen asukas saapui paikalle. He näkivät nuoren ketun, jonka kaltaista eläintä ei heidän planeetallaan ollut aikaisemmin nähty. Nuori kettu kierähti jaloilleen ja julisti: "Olette oikealla tiellä!" Sitten kettu heilautti häntäänsä ja sen ja sitä katsomaan tulleet asukkaat ympäröi pilvi, joka kantoi heidät ylös taivaalle. Asukkaat olivat suuresti ihmeissään tämän ihmeellisen olennon teoista. Pilven päältä näkyi kauas ja ilma oli viileää sillä tavalla joka tuntuu todella hyvältä kauniina kesäpäivänä. Kettu sanoi planeetan asukkaille: "Minä lähden nyt. Mutta tämän pilven jätän teille ja se seuraa teitä uskollisena ja antaa teidän ratsastaa päällään niin kauan kuin pysytte sydämiltänne puhtaina." Ja näin sanoin kettu ponkaisi ylös ja lensi taivaalle kuin jokin tarujen olento. Sen turkista sateli alla olijoiden päälle onnea ja ymmärrystä. Pilven päällä olevat asukkaat heiluttivat ketulle ja huusivat sen perään toivottaen hyvää matkaa. Kettu laskeutui takaisin tähtien tielle ja viimeisen kerran planeettaa kiintymyksellä vilkaistuaan jatkoi matkaansa. 1. osan loppu.

Osa 2: Illan ja Aamun häät

Nuori kettu oli matkustanut tähtien tietä pitkin suurien ja suurempien ihmeiden ohi, eikä se kertaakaan ollut jättänyt pienintäkään niistä ihmeistä vaille silmäystä ja ajatusta niiden kauneudesta. Sen ajatukset olivat kiteytyneet kuin timantit ja niitä satoi alapuolella oleviin maailmoihin, joissa niistä tuli legendojen ainesosia, kirjailijoiden ja runoilijoiden innoituksia ja suuria viisauksia, aforismeja kauneudesta vailla ihmismielen katkeraa sappea. Niissä oli myös totuuksia, jotka olivat ehkä yhtä kylmiä ja yhtä vaikeita sulattaa kuin kylmin jää mutta yhtä puhtaita myös. Ne olivat kuin sielun peilejä, joista kukin näki vain sen, mikä oli totta. Jotkut pelkäsivät sitä mitä näkivät, jotkut tulivat uskoon, toiset menettivät uskonsa, jotkut alkoivat kerätä näitä timantteja, mutta vain yksi todella ymmärsi nuo jalot ajatukset. Hän oli Ilta, Päivän poika, kasvoiltaan kuin tummeneva viimeisten valonsäteiden punaamien pilvenlonkien täplittämä taivas, hänen silmänsä kuin ensimmäiset tähdet hämyssä, hänen otsallaan kuu kuin hopeinen kruunu. Hän kietoutui hämärään, mutta pimeys hän ei ollut, sen enempää kuin valokaan. Ilta otti nuoren ketun ajatuksen ja vaali sitä. Ja tuo ajatus oli: "Rakkaus kuuluu kaikille eikä kenellekään." Ajatuksesta kasvoi suuri jalokivi, kaikista ajatuksista kirkkain. Ilta otti sen ajatuksen ja ripusti sen ketjussa kaulaansa; ja katso: Iltataivaalle ilmestyi suuri ja kirkas tähti, ja sille tähdelle annettiin monta nimeä. Yksi niistä oli Ketun Aate, mutta sen tiesi vain Ilta itse. Ilta lähti etsimään rakkautta. Hän kulki yli kaiken maan, näki paljon kaunista ja rumaa, mutta itselleen hän ei löytänyt muuta rakkautta kuin runoilijoiden hänen kunniakseen sepittämät imelät säkeet. Hän alkoi masentua, ja taivas iltaisin oli himmeämpi kuin ennen. Mutta nuoren ketun kirkas ajatus loisti entistä kirkkaammin, ja siitä kuului ääni, pieni mutta koko mielen täyttävä: "Jos tahdot löytää itsellesi elämänkumppanin, etsi Aamu, Yön tytär, nousevan auringon neito. Siitä on tuleva paljon vaivannäköä sinulle ja hänelle, mutta totisesti on hän rakastava sinua ja sinä häntä päivien ja öiden loppuun asti, jos sinä hänet löydät." Illan täytti villi toivo, ja hän kurotti kätensä yli Yön ja kosketti selkään kaunista Aamua, nousevan auringon neitoa, Yön sorjaa tytärtä, jonka vartalon ympärille kietoutuivat punertavat pilvet, jonka hiuksissa kimaltelivat kastepisarat ja jonka silmät loistivat kuin auringon ensi säteet maan yllä. Aamu kääntyi ympäri ja näki Yön läpi kurottavan Illan, ja he rakastuivat ensi silmäyksellä. Mutta toisella puolen Yö ja toisella puolen Päivä olivat heidän välissään. Kauan saivat Aamu ja Ilta pyytää heitä sallimaan rakkautensa, ja he kävivät läpi monet tuskat, mutta lopulta Yö ja Päivä suostuivat. Ja Illalle ja Aamulle pidettäisiin suuret hääjuhlat, joihin kutsuttaisiin päivän enkelit ja yön demonit, valon kantajat ja pimeyden laskijat, ja myös nuori kettu, jota ilman tämä rakkaus ei olisi ollut mahdollinen. Kaikki kutsuvieraat saapuivat paikalle, ja kaikki oli valmista. Mutta nuori kettu ei ollut vielä tullut! Mutta sitten tuli suuri hiljainen tuuli, niin hiljainen, että ruohonkorsikaan ei taipunut, mutta niin suuri, että se kulki läpi kaikkien mielten ja näki heidän heikkoutensa ja vahvuutensa yhtä lailla. Nuori kettu laskeutui alas taivasten tuolta puolen, läpi seitsemän kylmän taivaan ja seitsemän kuuman taivaan, ja laski tassunsa ruohikkoiselle kentälle, jossa hääjuhlat pidettäisiin. Nuori kettu laskeutui aivan hääparin eteen ja sanoi: "Oletko sinä, Ilta Päivän poika, valmis ottamaan vaimoksesi Aamun, Yön tyttären ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on ja tukemaan häntä siellä missä hän on heikko ja luottamaan häneen siellä missä hän on vahva?" Ilta avasi suunsa ja vastasi: "Olen valmis." Kettu kääntyi Aamun puoleen ja sanoi nyt: "Oletko myös sinä, Aamu Yön tytär, valmis ottamaan vmieheksesi Illan, Päivän pojan ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on ja tukemaan häntä siellä missä hän on heikko ja luottamaan häneen siellä missä hän on vahva?" Aamukin vastasi "olen valmis". Kettu istui, sulki silmänsä ja sanoi niin hiljaa, että vain Ilta ja Aamu kuulivat: "Olkaa siis ja rakastakaa. Eläkää, ajatelkaa, hengittäkää. Olkaa aviopuolisot, jos niin haluatte." Ja Ilta ja Aamu suutelivat, ja yleisössä olevat olennot, niin jalot kuin alhaiset, nostivat suuren laulun, jossa ei ollut sanoja, mutta joka sanoi kaiken mitä piti. Ja katso: Tuona aikana nuori kettu oli kadonnut. Mutta ruoho oli taittunut siitä kohdasta mihin se oli laskeutunut ja silloin kaikki tunsivat mielessään, että nuori kettu oli läsnä ja olisi aina. 2. osan loppu.

Osa 3: Suuri Kettukokous

Nuori kettu oli matkalla Suureen Kettukokoukseen. Suuri Kettukokous oli suuri ja mahtava kokous, tapaaminen, johon lähti edustaja jokaisesta itseään jonain pitävänä kettupopulaatiosta tai ainakin lajista. Joskus mukaan tuli kokonaisia seurueita ja perhekuntia jostain yhteisöstä, joskus paikalle saapui vain yksi pieni kettu, mutta jokainen puhui yhtä suurella äänellä. Tällä kertaa Suuri Kettukokous pidettiin Aikapaikkaplaneetalla syksyn vyöhykkeellä, tarkemmin sanottuna eräällä niityllä, joka sijaitsi iltaviiden ja iltakuuden välisellä epävarmalla alueella. Paljon kettuja oli jo saapunut Kettukokoukseen. Oli seurue sateenkaaren väreissä hohtelevia Vulpes mirabiliksiä; oli kolme stoalaisen tyyntä Vulpes sapiensia; oli useita mysteerien verhoamia kitsuneita; saapunut oli myös itse Hokitsune, revontulien tekijä; samoin paikalla oli myös Lady Yoko, Kettujen Harmaa Valtiatar ja hänen adjutanttinsa, kultaturkkinen Kin; ja niin oli monia muita suuria ja pieniä kettuja saapunut kaikkialta universumista. Vain nuori kettu, tosi kettu, ikinuori ja rakastettu ja muillakin nimillä kautta universumin tunnettu puuttui enää. Ja juuri silloin hän saapui, ja laskeutui siunattu hiljaisuus, joka oli kuin äidin syli, johon voi käpertyä ja unohtaa hetkeksi kaiken kärsimyksen. "Anteeksi, että olen myöhässä. Andromedan galaksin edustalla oli ruuhkaa", nuori kettu sanoi ja istahti nurmikolle. Ja niin käynnistyi Suuri Kettukokous. *Kesken*

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki