FANDOM


Osa 11: Sellaista, jota näkee vain kerran vuodessaMuokkaa

Aurinko nousi jälleen, ties kuinka monetta kertaa, maailman ylle. Auringolla oli ollut mielenkiintoinen yö - se oli tuntenut nuoren ketun tassujen kosketuksen toisen kerran niin lyhyessä ajassa. Nämä ovat suuria aikoja, se ajatteli loistaessaan kirkasta toivoansa maailman ylle. Sen säteet valaisivat myös yhden Uljaanow Lowing Ylpön kätyreistä, Jesperin, joka taikaköytensä kanssa oli päässyt Pekko Pekonpoika Pekkossonin ja Samuel P. Kuikan jäljille. Nämä kaksi kuningas halusi hengiltä hinnalla millä hyvänsä. Jesper oli matkalla osittain myös siksi, että saisi kostettua ystävänsä Kasperin kuoleman. Jesper keräsi kaiken nopeutensa ja matkasi kiitäen yli kukkuloiden, tietämättä, että hänen suunnitelmiinsa oli jo tullut mutka... Samaan aikaan Pekko ja Samuel ja naaraskettu, vaikka tiesivätkin Jesperin heitä etsivän, vaelsivat edelleen vailla huolta tulevasta. Kävi kuitenkin niin, että heidän tiellä kulkiessaan Jesper löysi heidät ja kiersi monesti heidän ympäriltään ja kiersi tiukalle taikaisen köyden. Nuorta naaraskettua hän ei kuitenkaan kietonut, sillä Jesperin silmissä hän oli pelkkä typerä eläin. Naaras hyppäsi piiloon ojaan ja katso sieltä, kuinka hänen kaksi uutta ystäväänsä joutuivat pikkumiehen vangitsemiksi. Jesper veti esiin pienet tikarinsa, jotka hänelle olivat kuin miekat. "Kuolkaa, rotanpaskat!" Jesper laukaisi mahtavan retorisen helmen ja aikoi pistää matkalaisia. Juuri silloin nuori kettu kuitenkin asetti uuden sanan nuoren naarasketun kielelle, ja hänen oli pakko sanoa se ääneen: "Lötkähähtys!" ja juuri sillä hetkellä taikaköyden taika raukesi ja siitä tuli vain tavallinen köysi. Matkalaiset pääsivät vapaiksi. Pekko sanoi: "Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden, pimeässäkulkija. Kadu sitä pahaa minkä olet saattanut aikaan, niin sinulla voi vielä olla mahdollisuus selviytyä." Jesper kuitenkin raivoistui tästä, uskoen vanhuksen pilkkaavan häntä. Hänen järkensä hukkui raivoon ja hän syöksyi Pekkoa päin. Pekko oli kuitenkin nuoren ketun tassun alla vaeltaessaan vertynyt ja tullut muistamaan nuoruutensa; ajat, jolloin hän oli munkkina Karukakahatamagan temppelissä ja harjoitti jaloa Kuuman Jalan ja Punaisen Nyrkin taistelutaitoa. Hän potkaisi Jesperiä suoraan keskelle pientä vartaloa, jolloin Jesper sai huomata saaneensa oman miekkansa vatsaansa. Pudottuaan maahan sekä Jesperin ruumis että varusteet haihtuivat kuin savu ilmaan, niin, että mitään ei jäänyt jäljelle; ei solua solun päälle. Aurinko näki sen kaiken, katsoi ylöspäin vielä itseänsäkin korkeammalla oleviin avaruuksiin ja erotti himmeästi sinertävänhohtavan sillan, langanohuen, joka kulki kaikkien maailmojen yläpuolelta. Sinnepäin se suuntasi kiitoksensa nuorelle ketulle, sillä se oli alkanut pitää näistä matkalaisista. Aurinko ei nähnyt tulevaa, mutta se odotti suuria.

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki