FANDOM


Niinhän se minun pororekiretkeni Drontinperän lukiota kohti alkoi tänäkin aamuna, kuten se aina muinakin aamuina alkaa. Sitten taivaalta tipahti pieni meteorista lohjennut kivenpalanen, joka meni päästäni läpi ja kuolin; tämän jälkeen tuli hetken pimeys ja huomasin seisovani porteilla, joissa luki "TUONPUOLEINEN" isoilla LED-valoilla reunustetuilla kirjaimilla. Huusin: "Portit auki saatana!" Toinen portti reuhahti auki suurella voimalla ja sieltä piipersi tulemaan pieni hiiri. "Sir, käykää peremmälle", pipersi hiiri ja viittilöi minua menemään sisään. Ja minähän menin niin, että vanhat ja haperoiset seinät huojahtelivat ja laho lattia narahteli askellukseni tahdissa. Kuljettuani monta käytävää saavuin huoneeseen, jossa sadepisarat tippuivat ja jäin siihen mätänemään tyhjästä ilmestyneen koiran kanssa. "Ei oo käyttistä tää tämmönen", koira sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen, ja koska tuo kyseinen koira sattui olemaan itse Mahtikoira, hyppäsi se tuosta vain ikkunasta läpi vapauteen. Sitten paikalle tuli raajarikkoinen tyttö, joka alkoi katseen voimalla siirrellä asioita, ja Oodi ilolle alkoi soida. Tyttö kertoi, että minun pitäisi virua tuossa huoneessa aina Viimeiseen Tuomioon asti. Minähän en siellä aikonut homehtua, vaan juoksin pakoon minkä pääsin. Juoksin aina vain pidemmälle ja pidemmälle, enkä koko matkani aikana nähnyt ainuttakaan ristin sielua missään. Sitten huomasin edessäni jättiläismäisen kärpäshologrammin. Kärpänen sanoi: "Kaksi vuotta sitten sinä liiskasit minut! Nyt saat maksaa synneistäsi!" Lähdin pinkomaan pakoon minkä jaloistani pääsin, hirveä pelkuri kun olen. Sitten tulin huoneeseen, jonka seinillä oli valtavat määrät seinille ripustettuja eläinten päitä, kuin metsästysmuistoja; jokaisen alla luki kuolinpäivä ja maininta, jonka mukaan ne tapettiin minun ruuakseni. Minulla kävi noita eläinparkoja sääliksi; kaikki nuo viattomat siat, lehmät ja porot sekä pari hevosta. Pimeästä nurkasta astui esiin päätön ja maksaton hanhi, joka sohi kaulantynkäänsä syyttävästi minua kohti. Valmistauduin potkaisemaan hanhea, mutta se pyrähtikin lentoon ja huuteli minulle perin karkeita, suorastaan idanmaisia solvauksia. Silloin huomasin hanhen olleen hologrammi, mutta kun käännyin, näin ison lepakon näköisen erittäin ruman olennon – ja heti paikalla tajusin kupletin juonen ja haastoin Kohtaloni oikeuteen plagiarismista.

Yhtäkkiä seinästä pomppasi läpi valtava tonttu, joka alkoi huutaa jumalattoman isoon radiopuhelimeen jumalattoman isolla äänellä: "KARKULAINEN LÖYTYI!" Kauhistuneena syöksyin mahdottomasti pakoon läpi läpäisemättömien kallioiden, yli ylittämättömien rotkojen ja ali alittamattomien aitojen. Päädyin Avopuhelinkopille. Menin puhelinkoppiin ja näppäilin puhelimeen ensimmäisen numeron, joka tuli mieleen. Sitten huomasin, että puhelin oli vain oman mieleni tuotosta ja Avopuhelinkoppi pelkkä nimi pienelle ala-aulalle eräässä jännässä kartanossa. Ovi aukesi. Ovesta tuli univormuun pukeutunut, erittäin vanha ja raihnainen mies. "Rääh!" sanoi mies, otti ukulelen esiin, alkoi soittaa ja heiluttaa penistään. Käteeni ilmestyi kuin taikaiskusta hohtava, riimuin koristeltu jousipyssy, joten otin ja ammuin hohtavan, riimuin koristellun nuolen sen ärsyttävän miehen päästä läpi, ja se mies otti ja räjähti omaan irstauteensa Ruojan (Ruoja oli suuri jumalolento, yksi niistä kolmesta, joita saamme kiittää maailman ongelmista) vihan alla. Ihmettelin hetken äskeistä, mutta aikani jaapailtuani hoksasin mennä lopultakin ovesta sisään eli tulla ulos oven ulkopuolelta. Oven ulkopuolella seisoi kolme naista, joista ensimmäisellä oli harppu, toisella mandoliini ja kolmannella sähkökitara. Yksikään heistä ei kuitenkaan soittanut soitintaan. "Hei!" minä sanoin. Naiset mulkoilivat hetken toisiaan ja säntäsivät sitten kimppuuni mätkien minua soittimillaan. Minä huusin ja kysyin niiltä naisilta, miksi he löivät minua. Kukaan ei suvainnut vastata, vaan he kaikki olivat hiljaa ja hutkivat vain minua instrumenteillaan kuin riivattuina. "Tällainenko on nykyajan Orfeus-myytti?" vaikeroin, eikä kukaan edes tajunnut kysymystäni, mikä sattui vielä joka puolelle kehoani mäjähteleviä iskuja enemmän. "Kuka" sanoi ensimmäinen nainen, "vitun", lisäsi toinen ja "Orfeus?" täydensi kolmas. Juuri ennen viimeistä iskua, joka olisi koitunut kohtalokseni, naiset lopettivatkin yht'äkkiä, katsoivat taakseen ja lähtivät pakoon näkemäänsä. Paikalle ryntäsi karjuen hirmuisa karvanoppahirviö, joka uhkasi syödä minut, mutta sanoi päästävänsä menemään, jos saisin heitettyä sen minulle tarjoamilla kahdella karvanopalla kaksitoista ensimmäisellä yrittämällä. No, otin tietysti taskustani pistoolin, ammuin hirviön ja söin illallisekseni. Mutta karvanoppahirviö ei kuollutkaan, vaan jäi vatsaani taistelemaan aamulla syömieni niksujen ja pönteleiden kanssa. Tappelu kuitenkin loppui, kun niksut, pöntelit ja karvanoppahirviö pistivät pystyyn bändin ja alkoivat ensimmäiseksi teokseen tekemään coveria "Rytmimuna"-kappaleesta. He tekivät siitä ei-niin-kovin-vatsaystävällisen black metalia, skata, rockabillya ja noise rockia yhdistelevän version. Painuin kaksinkerroin ja kierin lattialla vatsanväänteiden takia. Juuri kun mahassani myllästävät otukset olivat tulossa siihen "Munan otan käteen, ja vatkata alan" -kohtaan, laskeutui kattoluukusta sisään kiltin näköinen setä kädessään purkillinen Activiaa. Vedin koko purkillisen odottelematta naamaani, ja vatsaani tulvivat käsittämättömän nimiset kemialliset aineet ja sekalaiset E-lisäaineet tekivät sinne pesiytyneistä otuksista historiaa. Kiittelin kilttiä setää vuolaasti, ja tämä kertoi kliseisten eipäkestien lisäksi, ettei hän ole ainoastaan typerä deus ex machina, vaan hänellä oli tähän kartanoon ihan oikeaakin asiaa. Hän oli tullut tapaamaan sen omistajaa, itseään Lusifeerusta. Tällä näet sattui olemaan hallussaan seudun paras akkuporakone, jota setä tarvitsi lainaksi saattaakseen gondolivajaremonttinsa onnelliseen päätökseen. Minä päätin seurata setää, sillä olin aina ollut kiinnostunut itsensä Vanhan Kehnon tapaamisesta, vaikka sitten ihan vain akkuporakoneen lainaamisen merkeissä. Setä ojensi kätensä ja kiskaisi avaran huoneen nurkassa riippuvasta narusta, jolloin helvetillisen infernaalinen kellojen kumahtelu täytti rakennuksen lähes räjäyttäen tärykalvoni. Valtava ovi, jota en jostain syystä ollut aiemmin pannut merkille, portaiden, jotka yhtälailla olivat jääneet minulta huomaamatta, yläpäässä aukeni, ja sieltä tuli ulos minusta hieman överiksi vedettyjen sihinöiden keralla suuri punaisenpuhuva savupilvi, josta sitten asteli ulos itse Paholainen kaikessa mahtavuudessaan. "Tere ja tahotko viinin, huumeiden, hyvän ruoan ja parhaiden naisten täyttämiin orgioihini?" kysyi Paholainen pilke laajentuneissa pupilleissaan. "Ei kun ihan vaan poraa tulin lainaamaan", vastasi setä viattomasti. Paholainen hymähti ja huomasi sitten minutkin. "Totta kai!" hihkaisin, ja jatkoin: "Mitä kamaa on tarjolla?" "Mitä nyt kannabista, heroiinia, kokaiinia, LSD:tä, niitä kaikkia sekaisin, sieniä... tiäthänsä, sitä kamaa", vastasi Paholainen, "vähäpukeisista naisista puhumattakaan." "Okei", vastasin, "mutta kerroha vielä, että onko myös ekstaasia, khatia, gammaa, amfetamiinia, lakkaa, liimaa, viinaa, päivänsinen siemeniä, peyotea, unilääkkeitä, ayahuascaa, uusimpia synteettisia enteogeeneja sekä uudempaa jazzia tarjolla, ku ilman niitä mä en lähe messiin, ja sitten vielä sitä, että onkohan ne vähäpukeiset naiset sitä sorttia, että ne on ihan konkreettisia eikä kuvaruudulla, ja sitten vielä ihan eläviä ja oikeita naisia, ja sitten vielä sellasta tyyppiä, joka ei katoa kun pää selviää?" Saatana vastasi: "On", ja niinpä lähdimme (jostain syystä kiltti setäkin lähti mukaan) kiipeämään portaita ylöspäin kohti tummanverenpunaista savua tupruttavaa oviaukkoa, ja mitä lähemmäs menimme, sitä kovemmin soi oven takaa kaikuva mahtipontinen musiikki. Astuin suuresta pariovesta sisään kovan musiikin, punaisen höyryn, makeiden drinkkien ja syntisten naisten maailmaan.

Karun kivilattian raoista puski liekkejä, tanssijattaret hetkuttelivat rinnat paljaana ympäriinsä ja ilmassa leijuivat erikoiset huumaavat tuoksut, jotka saivat minut melkein voimaan pahoin kävellessämme Paholaisen perässä kohti pitkän salin päätyä. Päädyssä istui mies, joka nousi seisomaan samalla kuin Paholainen meni noutamaan akkuporakonettaan yhdessä kiltin sedän kanssa, kätteli minua ja sanoi nimekseen Juudas. "Vai niin, onks tääl myös Brutus ja Cassius?" kysyin ja nappasin ohikulkevalta paljas- ja isotissiseltä tarjoilijalta pari delfiininmuotoista ekstaasipilleriä. "Ei ne jaksanu tulla, ku Cassiuksella oli veriarvot niin matalana ja Brutuksella on niin armoton sikotauti", Juudas kertoi. Universaali rakkaus täytti minut ja tarjosin Juudakselle ayahuascadrinkin. "Tämäkö on sitten He... Helvetti? Ihan kiiiivaltahan tämä vaikuttaa-aaa", minä sain sössötettyä, kun ekstaasi alkoi vaikuttaa. "Ei tämä oo mikään Helvetti", sanoi taakseni ilmestynyt teräväkatseinen ja mustapartainen mies, joka esitteli itsensä Röyhkö Kaukorannaksi, "Tämä on vain mun kämppä". "Kivat bileet joka tapauksessa", sanoin ja kouraisin kepeässä huumemielialassani ohi menevän tarjoilijatytön pakaraa. "Lusiferilla ei riitä kantti sanoa, että se asuu täällä vaan vuokralla, ku Helvetistä loppu tila", Kaukoranta kertoi, imaisi piipustaan ja puhalsi ilmoille violetin väristä savua, josta muotoutui kookas renkula. Juuri silloin huoneen ovesta juoksi sisään alaston, punaihoinen piru, joka huusi: "Se on tullut! Jumala on aloittanut Tuomiopäivän toteuttamisen!"

"Pitikö sen jumalauta juuri nyt se aloittaa?!" jylähti huuto seinän takaa, ja Saatana juoksi ryminällä saliin perässään kiltti setä akkuporineen. Mutta se olikin vain aprillipila (seurausta pilailijoiden ajantajun hämärtymisestä tiettyjen aineiden takia, eihän nyt huhtikuu ollut), ja rento meininki jatkui, ja juhlan kunniaksi Saatana haki valtavasta kellaristaan mahtavan erän silokkeja kaikille paikallaolijoille. Silloin puhelin soi. Kukaan ei näyttänyt edes huomaavan koksista valmistetulle jugendtyyliselle pöydälle sijoitetun puhelimen pirinää, sillä kabareessa oli juuri alkanut Rasputinin verenseisautusnäytös. Lopulta Kaukoranta huomasi puhelimen pärisevän vähissä hengin ja ponkaisi sohvalta ylös ärsyyntynenä sanoen: "Lehtikauppiasko sieltä nyt taas soittaa?" Puhelimen toisessa päässä puhui karkea ääni: "Täällä Sauron. Haluaisin muistuttaa, että velkasi, jonka sait lainattuasi minulta rahat sen kartanosi ostamiseen, on kohta erääntymässä. Että pistä rahat tulemaan tai minä laitan örkit tulemaan!" "Tuu paikan päälle ni neuvotellaan!" vastasi Saatana, samalla taistellessaan peyoten, meskaliinin ja hulluruohon esilletuomien lohikäärmepelikaanikalojen kanssa. "Antaisitko nyt minun puhua rauhassa", Röyhkö sanoi äkäisenä Saatanalle ja jatkoi sitten taas puhelimeen puhuen: "Niin, tuu tosiaan paikan päälle, niin neuvotellaan." Juuri sillä sekunnilla ovi rämähti auki ja Sauron marssi sisään kuin olisi paikan omistaja. "Tuhat teratonnia khatia tänne, se kelpaa maksuksi!" jylisi Sauron. Tilanne vaikutti aistiharhoistani ja minua rauhoittavasta polkupyöräilevästä siilistä huolimatta epämääräisen uhkaavalta, joten kahlasin veressä (Rasputinin esitys oli epäonnistunut surkeasti) seuraamaan tilannetta esiintymislavan nurkassa tönöttävän uuden valtakunnan aikaisen sarkofagin taakse. "No, kuuluuko sitä maksua?" Sauron jatkoi ja Röyhkö Kaukoranta vastasi kylmän viileästi: "Tämän kartanonpahasen kellarissa on vesivahinko. Eli ostin rahoillasi viallisen tuotteen. Eli minua kusetettiin. Eli minun ei tarvitse maksaa sinulle." Sauron kahmaisi pöydältä LSD:llä kyllästettyjä suolapähkinöitä ja sanoi sitten: "Luppaukset pittää pittää. Sää lupasit maksaa, joten sää kans maksat. Muuten mää kerron äitille." "No okei", sanoi Röyhkö. "Mutta mistäs sinä ne fyrkat meinaat rykästä?" kysyi paadenpaaden-tuolilla löhöilevä Juudas samalla säikäyttäen kaikki paikallaolijat, sillä he olivat jo ehtineet unohtaa Juudaksenkin olevan läsnä. Röyhkö vetäytyi pikaiseen neuvotteluun Saatanan kanssa, ja pyysi: "Jos lainaat minulle ne massit, niin saat asua mun mökissä vuokratta vaikka maailmaan tappiin. Mites olis?" Saatana kertoi, ettei hänellä ole niin suuria summia käteisenä, mutta Helvetin keskuspankissa on hänellä pankkitili, josta joku reipas vapaaehtoinen voisi käydä tarvittavat rahat nostamassa. Röyhkön ja Saatanan katseet kääntyivät minuun päin ja arvasin, mitä oli tuleva tapahtumaan.

Saatana kaivoi esille shekkivihkon ja kirjoitti siihen vaivalloisen näköisesti suurella käsialalla tarvittavat tiedot, riuhtaisi lapun irti ja ojensi sen minulle. "Ovesta ulos, ensimmäisen palavan rotkon kohdalta alas niin pääset Helvettiin. Ulos pääset kun sanot portinvartijalle, että olet pomon asialla", ohjeisti Saatana ja lähetti minut matkaan läpsäyttämällä persauksille. Nappasin mukaani vähän (tai vähän ja vähän) aineita, vietin vähän aikaa naisien kanssa ja lähdin sitten vasta menemään. Matkasin yksinään kohti hiljentyneen salin päässä olevaa hivenen aavemaista valoa hohkaavaa oviaukkoa, kun ilmoille kajahti vielä Kaukorannan huuto: "Sitten vaan lennät kädet auki kohti Helvettii!"

Jatkuu seuraavassa osassa
Sulkakynä.png
Tarinaprojektin tuotoksia:

Suurseikkailu Tuonpuoleisessa -sarja

Luoma ja oudot päivät -sarja

t  k  m

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki