Huhuttiin, että rantakadulla oli nähty nainen, jolla oli sylikoira. Ainakin pintapuolisesti tämä vaikutti siis tehtävältä juuri minulle. Evie Burnsin kanssa olin samaa mieltä: maailman paras filmitähti oli Robert Taylor. Maksoin kontaktilleni, heitin takin ylleni ja tirolilaishatun päähäni, ja astuin kipristelevään pakkaseen. Kolme tai neljä seurueeseen kuuluvaa istui kasvot kohti huoneen kahta suurta kadulle päin olevaa ikkunaa; katu oli myymälöiden ja katulyhtyjen kaasuvalon kirkkaasti valaisema. Päivittelin mielessäni sitä, että ihmiset yhä kanniskelivat lemmikkejä mukanaan piittaamatta eläinkieltolaista, joka sentään oli ollut voimassa jo kymmenettä vuotta - miten sellaiseen typerään uhmaan pitäisi suhtautua? Mutta toisaalta oikeastaan rakastan suuria halveksijoita, sillä he ovat suuria kunnioittajia ja kaipauksen nuolia toiselle rannalle. Sitten ajattelin, että ehkä pitäisi vähentää alkoholin käyttöä kun näin sekavia ajattelee. Suuntasin kohti satamaa toivoen, että homma olisi pian hoidettu. Pelastustyöksi kutsutaan uskonopissa sitä jumalallista toimintaa jonka kautta syntiin langennut ihmiskunta jälleen saatetaan yhteyteen jumalan kanssa. Tajusin olevani vähitellen sekoamassa, ja rukoilin, että järkeni pysyisi kanssani ainakin vielä tämän jutun loppuun asti.
Sä oot niin tyypillinen aikuinen itsetunnoton nainen, sä tarvitset miehen. Ravistelin mieleni selvittääkseni päätäni niin kovasti, että tirolilaishattunikin siinä putosi. Rantakatu oli likaisenruskea kaistale epämääräistä päällystettä likaisenharmaan sataman länsipuolella, ja pakkanen oli laseerannut sen jäätyneen vanukkaan väriseksi. Katselin satamanostureista roikkuvia jääpuikkoja ja mietin. Sitten huomasin, että kaikki jääpuikot olivat falloksen muotoisia. Mietin, oliko juuri tänään Maailma päättänyt lopullisesti luovuttaa ja tulla hulluksi. Sitten ymmärsin, että eihän suinkaan maailma ollut tulossa hulluksi, vaan minä; päätin kuitenkin ennen totaalista sekoamistani saada minulle asetetun tehtävän ansiokkaaseen päätökseen. Äkkiä näinkin epäilyttävän naisen, joka tuntui piilottelevan jotain takkinsa alla. Olin jo huutamaisillani naiselle kun tajusin, että tämähän oli aivan sairaan hyvännäköinen. Aloin hikoilla yrittäessäni muistella kaikkea mitä isäni ja opettajani olivat kertoneet kukista ja mehiläisistä ja naisista, ja 10 sekunnin viiveellä sain suustani takuuvarman sanan: "Moi".
"Voi ei miten kliseinen ääliö", nainen mutisi ja sanoi sitten kuuluvampaan ääneen: "Ja mitähän sinä tärähtäneen näköinen pölvästi oikein olet vailla?" "Epäilen, että teillä on tuolla takkinne alla elukka. Povitaskussa kanniskelette. Sellainen povi teillä näyttää olevan. Ei, ei povi! Ihan vain tasku. Taskussa teillä eläimiä on piilossa. Yksityisetsivä olen, päivää", söhelsin naiselle. "Jaha", nainen sanoi ivallisesti ja loi minuun, huh, niin kovin viekoittelevan katseen, "vai että on herra yksityisetsivä saanut päähänsä jotain sellaista. Että minulla olisi oikein eläin täällä. Kissaako meinaat? Mijau...". Nyt oli tosi kyseessä. Nainen nosti hamettaan hienovaraisesti ja koukisti jalkansa ruosteisen palopostin päälle; hitto vieköön kuinka hyväilevän hellästi tuon päivän sadetta enteilevä ruskea kajo käsitteli hänen virheettömän säärensä joka jumalaista sopukkaa. Hän suorastaan kutsui minua luokseen. Neito nuolaisi huuliaan ja sanoi sitten viattoman pikkutyttömäisesti hymyillen: "Älä punastele, kissaetsivä. Minuun saa kyllä soveltaa rajujakin ruumiintarkastusotteita..." "Jahas, jahas", sanoin ja jatkoin: "jos vaikka lähettäisiin asunnolleni selvittämään juttu. Siellä on kaljaakin jääkaapissa että noin että..." "Voi kun lutusta", nainen lirkutti, "että oikein asunnolle mennään. Mutta mikä ettei; näyttäkää toki tietä, herra yksityisetsivä."
Yritin koota ajatukseni kävellessäni tuon naisen kanssa asunnolleni, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Kun on kerran kuumaa hellaa sormellaan sorkkinut, niin toista kertaa ei sitä virhettä ainakaan tahallaan tee. Tulimme asuntoni ovelle. Maksamakkaraaksamakkaraksamakkarasamakkaraamakkaramakkaraakkarakkarakaraararaa... Keskity, hyvä mies! If the fool would persist in his folly he would become wiseraeadlöfret436t4gcv. "Lopeta tuo pähkähullu löpertäminen ja avaa ovi", neito sanoi nojaten oveeni turhautuneena. Otin esiin avainnippuni, mutta hulluuskohtauksessani heitinkin ne pensasaidan yli ohi ajavan kuorma-auton katolle.
Silloin nainen sai minusta tarpeekseen: hän kaivoi povitaskustaan rynnäkkökiväärin (aivan: se ei ollut koira) ja ryhtyi ryttyyttämään sillä minua kohti. Sain suuren määrän lyijyä vatsaontelooni ja menehdyin; niin loppui tarina eräästä hulluksi tulemisesta.
