Tuuletin on länsimainen laite, jonka nimi perustuu pippurimaan kielen ilmaukseen thu'lngeti, joka tarkoittaa "hän pyörii kovaa"Malline:Ref. Alunperin "tuuletin" viittasikin henkilöön, jonka suorittama voimakas pyörivä liike aiheutti viileän ilmavirran, ja on vasta sittemmin siirtynyt tarkoittamaan laitetta, joka tekee sama asian. Tuulettimia tavataan erityisesti toimistoissa tai myös kotona helleaaltojen aikana. Tuulettimet voidaan jakaa karkeasti A) katto- ja B) jalka- ja C) käsimalleihin. Kattotuulettimen lavat ovat vaakasuorassa, ja sen kiinnityskohta sijaitsee jossain kohtaa kattoa; vastaavasti jalkatuulettimet ovat tuulettimia, joiden lavat ovat pystysuorassa ja jotka sijaitsevat varren päässä; tämä varsi vuorostaan on pystysuora ja seisoo lattialla tai muulla tasolla. Käsituulettimet ovat pieniä malleja, jotka on suunniteltu pidettäväksi kädessä. Tuuletologit ovat kehittäneet näitä luokkia kuvaamaan koodit _{_ (katto), |}| (jalka) ja -+- (käsi). Näitä koodeja käytetään tuuletologisissa kaavioissa. Tuuletologia tieteenalana erikoistuu paitsi tuulettimien, myös niiden ympäristövaikutusten (ilmavirrat) tutkimiseen. Tuuletologit piirtävät usein havainnekuvia esittämään ilmavirtausten liikkumista tuuletetulla alueella. Matemaattisia malleja tähän on kehitetty neljä: 1. Suljettu malli. Suljetun mallin kehitti jo renessanssin aikana yleisnero Leonardo da Vinci. Suljetussa mallissa oletetaan, että tuuletin sijaitsee tilassa, jonka ilmamäärä on vakio, ja jossa on jatkuvasti sama ilma. 2. Läpivetomalli. Läpivetomallia olivat luomassa muunmuassa Gauss ja Tesla. Läpivetomallissa oletetaan, että alueella on kaksi poistumistietä ilmalle, ja että toisesta ilma virtaa jatkuvasti sisään ja toisesta ulos. Ilman tiheys alueella on vakio. 3. Ikkunamalli. Ikkunamallin loi Geroge Gamov, joka osoitti läpivetomallin ikkunamallin erikoistapaukseksi. Ikkunamallin perusoletus on se, että alueelle johtaa tiettyjä ilman kulkureittejä, joiden ulko- ja sisäpuolella ilma on aluksi levossa. Kun tuulettimet lisätään, määräävät ne ilman kulun alueella. Alueen ulkopuoliset ilmavarat oletetaan äärettömiksi ja muuttumattomiksi. 4. Kaaosmalli. Kaaosmallin kehittäjä oli itse Albert Einstein. Kaaosmallissa pyritään luomaan niin lähelle todenmukainen kuva tuuletinympäristön ilmamassoista ja virtauksista kuin mahdollista. On otettava huomioon paikalliset tuulet, globaalit ilmavirrat jne., ja lisäksi kuvattujen tuulettimien vaikutus edellämainittuihin.
Advertisement
