FANDOM


Archive.jpg

Tämä sivu on arkisto.

Älä siis muokkaa tätä sivua, sillä siinä olevat keskustelut on jo käyty loppuun.


Meteorin tässä joku yö sitten näkemä uni

Joulu oli tuloillaan, ja koululla järjestettiin aivan ylenpalttisesti kaikkea jouluun liittyvää kivaa. Minut oli pestattu puoliväkisin joksikin ihme joulukivanjärjestämisvastaavaksi. Päätin sitten perustaa joulukuoron, jossa oli lisäkseni yksi fruittarityyppi (joka muuten tosielämässä ei osaa laulaa lainkaan [on kuultu]) ryhmästäni, joku Serranon perheen Raúlia muistuttava heppu ja rääväsuinen, minihameisiin tykästynyt tyttö – sekä tietysti käyttäjä:Napoleon. Menimmme sitten laulamaan jonkin vanhainkodin ikkunan alle YUP:n Koiraöljyä-kappaletta, ja kiitokseksi sieltä paiskattiin naamaani jokin pahanhajuinen rätti. Turhauduimme ja palasimme takaisin koululle, jossa minua oli vastassa kauhea valittajajoukko äkisemässä siitä, että en ollut järjestänyt tarpeeksi joulukivaa. Minä sitten huusin heille, että en nyt millään jaksaisi. Silloin matikan opettaja tuli huutamaan, että meidän pitäisi tulla noutamaan jokin koe, jota emme edes ole koskaan tehneet. --TaivaankiviHeitä vähän läppää 17. kesäkuuta 2009 kello 20.37 (IDT)

Yksi aika kauan sitten näkemäni uni

Taisi olla silloin kun olin lukiossa ekaa vuotta. No, näin unta, jossa meillä lukiolla oli joku epämääräinen projekti tai sitten sinne oli tullut joku elokuvaryhmä tai teatteriryhmä, en muista tarkalleen, mutta he kuitenkin hakivat näyttelijöitä. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä elokuva- tai teatteriversio Tarusta Sormusten Herrasta. En muista unta kovin tarkkaan, mutta muistan, että siinä vanhan lukion käytävällä, missä taisi olla myös opettajainhuone, oli sellainen tiski (semmoinen toimistopöydän näköinen), jonne oppilaita jonotti ilmoittautumaan näyttelijöiksi. Tiskin takana oli muistaakseni joku oppilas meidän luokalta, tai sitten ei. No, siinä unessa keskustelin kuitenkin ensin parin koulukaverini kanssa siitä, kannattaisiko mennä hakemaan roolia, ja me kaikki taisimme päättää mennä hakemaan rooleja (en ole ihan varma menivätkö kaikki, mutta muistan, että ainakin osa kavereistani tuli mukaan). Taisimme jotenkin ihmeellisesti pukeutua TSH:n hahmojen näköisiksi ennen kuin menimme sille tiskille. Muistan, että sain roolin, mutta en ole enää varma kenen roolin; se saattoi olla Frodon rooli, mitä pidän todennäköisenä (vaikka en erityisen hobittimainen muuten olekaan). Joku kaverini taisi saada Legolaksen roolin tai jotain. Uni loppui, ennen kuin pääsimme näyttelemään, mikäli oikein muistan. Ainakaan en muista enempää.--B14 18. kesäkuuta 2009 kello 21.35 (IDT)

Meteorin uni 4. - 5. heinäkuuta 2009 väliseltä yöltä

Oli syksy, luultavasti joltain syys- ja lokakuun vaiheilta, sillä kaikki oli niin hienon – jopa hieman liioitellun – syksyistä. Olin koulun ruokalassa, kun rehtori tuli sanomaan, että siellä ei enää saa syödä. Koululta olivat nimittäin loppuneet rahat, ja meidät aiottiin laittaa Vihannin lukioon. Minä sitten lähdin sieltä syömästä, ja vastaani tuli eräs ryhmäläiseni, joka kertoi, että koulun pihalla olevassa grillikatoksessa esiintyy parast'aikaa YUP. Ajattelin, että mitähän helvettiä tämä nyt on; YUP:hän on lopettanut keikkailun, eikä koulun pihassa edes ole mitään grillikatosta. Kävelin ryhmätoverini kanssa ulos, ja toden totta, siellä oli grillikatos, jonka piipusta tuprutti jumalattomasti savua. Koulu oli jostain syystä siirtynyt kauniille metsäaukealle, jossa ei ollut juuri ketään. Vain muutama ihminen lisäksemme käveli grillikatosta kohti. Grillikatoksesta kuului Martikaisen ääni, joka sanoi jotain: "Me emme voi olla luonanne pitkään." Lähdin sitä katosta kohti, kun noin sadan metrin päähän minusta ilmestyi vanha kaksikerroksinen Lontoon-bussi, joka maassa olevista sammalmättäistä poukkoillen lähti kurvaamaan suoraan minua kohti. En ole ihan varma, jäinkö sen alle, mutta joka tapauksessa heräsin heti sillä hetkellä. --TaivaankiviHeitä vähän läppää 5. heinäkuuta 2009 kello 13.25 (IDT)

Bonaparten Kesko-tragedia 26.-27.6. 2009 välisenä yönä

Menin kaverini kanssa K-Citymarketiin, mutta vartijat pysäyttivät minut heti portilla; kaverini päästettiin kyllä läpi. Taskuni tutkittiin, ja paikalle saapui itse kauppias, pitkä ja kuikelo mies, joka kysyi, millä asioilla liikuin. Tarjoamani selitys siitä, että olin ostoksilla, ei kelvannut hänelle. Hän sanoi, että liike on profiloinut minut myymälävarkaaksi, ja minua vaadittiin poistumaan välittömästi sekä pysymään poissa. Kaikki tämä tapahtui muiden asiakkaiden edessä.

Muistan olleeni erittäin kiukkuinen kyseiselle K-kauppiaalle, ja niinpä kirjoitin kaltoinkohtelustani sanomalehden yleisönosastoon. Pian sen jälkeen pääsin Ajankohtaiseen Kakkoseen, missä sain kertoa tarinani. Ohjelmassa esitettiin myös kauppiaan puhelinhaastattelu, jossa tämä ei osannut vastata juuri yhteenkään hänelle esitettyyn kysymykseen. Hän kertoi pelänneensä, että alkaisin varastaa kumisaappaita ja ruokaa. Käytetystä profilointimenetelmästä hän ei suostunut antamaan tietoa.

Tämän jälkeen seudun asukkaat alkoivat boikotoida kyseistä kauppaa. Lopulta olin kotonani, kun ovikello soi. Oven takana oli kauppias, joka aneli minua antamaan anteeksi ja kertomaan siitä virallisesti. Hän tarjosi etukuponkeja. Kieltäydyin, jolloin hän kiskaisi taskustaan aseen ja ampui itseään päähän. Uni päättyi tähän, sillä heräsin tässä vaiheessa aivan hikisenä olemattomalla ilmanvaihdolla varustetusta majapaikastani. --Bonaparte 12. heinäkuuta 2009 kello 00.24 (IDT)

Kettu-uni, nähty 1. - 2. elokuuta 2009

Uni alkoi jostain paikasta metsässä. Muistaakseni siellä metsässä oli joku mökki, jossa olin ehkä perheeni kanssa aikaa viettänyt siinä unessa. Varhaisin unta koskeva muisto oli kuitenkin hiekkatie metsässä. En muista miksi olikeastaan olin tullut sinne, mutta sitten kuitenkin alkoi tapahtua, kun huomasin, että tien vieressä istui yksinäisen ja pelokkaan oloinen orpo ketunpentu. No, minä tietenkin otin sen pentuparan syliini, ja samalla jostain ilmestyi koira, joka ilmeisesti ei lämmennyt sille ketunpennulle vaan halusi käydä sen kimppuun. No minä puolustin sitä ketunpentua ja sai ajettua sen koiran pakosalle. Sitten lähdin kulkemaan sitä metsätietä pitkin ketunpentu sylissäni. Muistan kulkeneeni poispäin sieltä mökiltä tai mikälie olikaan, eli siis päinvastaiseen suuntaan kuin mistä olin tullut. Kävelin tietä hyvän matkaa, ja jotenkin kummasti tapahtui siirtymä tai jokin, ja metsä harveni, ja jäljellä oli enää muutama puu tien molemmin puolin, ja niiden takana alkoi vesi, jokin suuri järvi ehkä. Tie kulki nyt kapeaa, veden molemmilta puolilta ympäröimää kannasta pitkin, ja siinä kohtaa missä tiessä tuli mutka, oli kannaksen vieressä saari, ja sillä saarella oli tehdas. Tehtaasta kuului kaikenlaista ääntä ja metakkaa, joka pelotti sitä pientä ketunpentua, joten minä puhuin sille rauhoittavasti, ja luulen että se pentu ymmärsi minua, semmoinen tunne minulla oli. No, jatkoin kuitenkin matkaa sitä tietä pitkin eteenpäin, ja sitten jotenkin oudosti tie vain vietti suoraan veteen vailla mitään muuta varsinaista päätepistettä kuin veden ranta. Vesi oli aluksi matalaa, mutta muuttui pitemmälle mentäessä syvemmäksi. Tässä vaiheessa sietää huomauttaa, että olen tuosta kyseisestä tai ainakin todella paljon sen kaltaisesta maisemasta aikaisemminkin nähnyt unta. Liikuskelin epämääräisesti vedessä kahlaten. Kuten sanottua, ympärillä oli suuri järvi tai kenties meri, jossa oli nyt monia saaria. Suoraan edessä ja lähellä oli pari pientä saarta, jotka olivat ehkä pari metriä leveitä ja joilla kasvoi muutama puu. Siinä unessa ajattelin, että voisin ehkä päästä kahlaamalla niille saarille. Kauempana oli salmi tai kaksi suurta saarta, ja niiden välissä oli iso valkoinen riippusilta, vähän niinkuin uudelleen värjätty Golden Gate. Sitten jotenkin oudosti yhdellä niistä pienistä saarista edessäpäin oli äitini, joka sanoi jotain siitä, että pystyisin kahlaamaan saareen suhteellisen matalaa vettä pitkin. Koko ajan pidin sylissäni sitä pientä kettua ja taisin puhuakin sille. Se kettu oli siinä unessa hyvin tärkeä ja keskeinen juttu. Ennen kuin kuitenkaan ehdin lähteä kahlaamaan kovin syvälle, uni loppui kun heräsin.--B14 2. elokuuta 2009 kello 16.24 (IDT)

Hullu huvipuistosaari, 26.-27. elokuuta 2009

Tämä uni sijoittui sangen kummallisen topografian omaavalle saarelle, jolla oli yleisesti mahtavaksi tunnettu huvipuisto. Unessa minä ja suuri joukko nimettömäksi jääviä statisteja olimme menneet sille huvipuistosaarelle aikeenamme hauskanpito. Huvipuisto jakaantui kolmeen tasoon: Alataso, keskitaso ja ylätaso. Ryhmämme aloitti huvipuistokierroksen alatoslta, ja käytännössä kaikki tyytyivät siihen. Joku vuoristoradan hoitaja tai kuka olikaan sanoi kuitenkn munulle, että kakkostaso on paljon parempi kuin tämä ykköstaso (joka sekin oli kovaa tavaraa huvipuistomittapuilla), joten päätin nousta kakkostasolle. Ikävä kyllä ainoa sinne vievä reitti kulki hyvin kapeaa, hyvin jyrkkää ja hyvin vaarallista portaikkoa pitkin. Pysyin kuitenkin tavoitteessani ja sain kiskottua itseni ylös portaita. Kakkostaso osoittautui kuitenkin epämääräisen pelkoa herättäväksi (en muista tarkasti miksi), joten päätin lähteä takaisin ykköstasolle. Portaisiin en kuitenkaan enää uskaltautunut. Kuljeskelin ympäriinsä kakkostasolla, mutta sitä erotti ykköstasosta korkea jyrkänne, jota pitkin menevää odottaisi varma kuolema. Vastaani tuli turistibussi, ja hyppäsin kyytiin toiveenani että dösä menisi jossain vaiheessa ykköstasolle. Menin kysymään bussikuskilta (sellainen jatkuvasti vihaisen näköinen ja aika lihava heppu, jos oikein muistan), milloin bussi tulee ykköstasolle. Bussikuskin vastaus oli "ei ikinä". Hän sanoi, että bussi vain kiertää ympyrää kakkostasolla, joten minulle tuli äkkiä kiire poistua bussista (haluni/tarpeeni palata ykköstasolle kasvoi koko ajan). Sitten seurasi episodi, jossa jonkun epämääräisen naishenkilön koira ajoi minua takaa halki hiekkaisen kentän, joka ilmeisesti oli toisinto tosielämän Valkeakoskelaisista hiekkakentistä. Pääsin koiraa pakoon metalliverkkoaidan yli, ja tässä kohtaa seuraa sumea aikahyppy, ja seuraavasta muistan vain, että löysin lopulta kytävän takaisin ykköstasolle. Muistan kyllä sen, että alunperin ykköstaso tuntui tosi hauskalta paikalta ja sen värit olivat jopa liioitellunkin voimakkaat ja kylläiset, mutta palattuani kakkostasolta ykköstaso tuntui ihan normaalilta ja väritkin olivat haalenneet. Tavallaan siis vuoristoradan pitäjä oli ehkä ollut oikeassa sanoessaan, että kakkostaso oli parempi kuin ykköstaso. Saavuin kuitenkin pakokäytävääni myöten jotenkin epämääräisesti Valkeakosken lukion sisätiloja muistuttavaan käytäviä/ovia/lasisia väliseiniä -tyyliseen paikkaan. Tämän jälkeen muistan kävelleeni takaisin ulkoilmaan ja uni loppui. Kolmostasolla ei tullut koko unen aikana käytyä ollenkaan, mutta tiesin kuitenkin, että sellainen oli olemassa.--B14 27. elokuuta 2009 kello 17.33 (IDT)

Abyssoksen pari vuotta vanha uni

Olin kaupungilla. Kaikkialla oli valtavia julisteita joissa luki "Happokaturadio". Ihmettelin, että mikä helvetti se on, ja kysyin tuttaviltanikin vielä asiasta. Vastaukseksi he vain hypettivät tätä katuhapporadiota, enkä koskaan saanut selville, mikä se ylipäätään on. Nähtyäni mainoksia joka paikassa, tulin hulluksi ja hyppäsin sillalta kanavaan, johon uni loppui. --Dall'Abisso lui ritorna 27. elokuuta 2009 kello 17.40 (IDT)

B14:n unitopografiasta

Tämä teksti käsittelee B14:n sekalaisten unten topografiaa.

Useissa unissa esiintyy hyvin jyrkissä kulmissa nousevia teitä tai muita vastaavia kulkureittejä. Muistan yhdenkin unen, jossa oli jonkun meren/järven rantaa seuraileva hiekkatie, joka kääntyili ja nousi ja laski ihan mahdottomissa kulmissa (45 astetta ja sellaista). Uni koostui siitä, kun kuljin (kuljimme? Mukana saattoi olla perheenjäseniäni) sitä tietä pitkin jossain epämääräisessä maalaismaisemassa tai jossain, jossa oli kaikenlaisia aika vanhan näköisiä punamullalla maalattuja mökkejä, ja koko ajan oltiin sen meren/järven rannassa. Sisämaassa oli metsää. Muistan yhden ravintolan tai baarin tai vastaavan. Se sijaitsi jonkinlaisella lautalla, kuitenkin veden päällä ja sen päällä oli katos jossa taisi mennä viiniköynnöksiä.

Sitten on uni, jossa oli ilmeisesti Valkeakoskeen etäisesti perustuva paikka, jossa oli järviä ja metsiä ja asutusta ja teitä, sen sellaista kuin Suomessa yleensäkin. Siinä unessa minun piti jostain syystä juosta/uida niiden maisemien läpi. Muistaakseni minun piti päästä jonnekin tärkeään paikkaan, ehkä kouluun, ja minun piti jostain syystä mennä sinne jotain todella vaikeaa reittiä pitkin halki metsien ja järvien. Tässä unessa (tai näissä unissa, sillä näin "samaan sarjaan" kuuluvia unia useana yönä) oli myös "Kettu-uni"-kohdassa kuvatun kaltaisia suoraan veteen johtavia teitä ja eräs puoliksi lahonnut puurakennelma, joka oli vähän niin kuin silta tai kuin pitkospuut, jotain niiden väliltä, kuitenkin sellainen vedestä ei kohollaan oleva juttu, jota pitkin piti mennä autolla. Kuten sanottua, se oli puoliksi (tai ennemminkin lähes täysin) lahonnut/romahtanut/veden alla, ja sitä pitkin meneminen oli yhtä tuskaa, mutta siinä unessa olin/perheeni oli ilmeisen pitkäpinnaista joukkoa, sillä puskimme vain siitä vaikka se oli lähes mahdotonta.

Muistan myös unen, jossa liikuin polkupyörällä ehkä Valkeakosken tapaisen mutta isomman kaupungin kaduilla ja myös sen kapungin ulkopuolisilla maanteillä. Jotenkin vain poljin ympäriinsä siellä vailla sen tarkempaa päämäärää.

Oli myös uni, jossa ajoin autolla (vaikka IRL minulla ei vielä ole ajokorttia) ympäriinsä epämääräisessä puoliksi Kreikka, puoliksi Suomi -tyylisessä ympäristössä, jossa oli myös sellaisia jyrkkiä mäkiä, joista kerroin aikaisemmin. Yhdessä toisessa unessa odotin bussia epämääräisellä pysäkillä ja jotenkin siellä oli se Aku Ankassa oleva Polle Koninkaulus -hahmo siellä minun kanssani, ehkä tavallaan ihmisversiona. Unessa tapahtui kaikkea kummaa, kun viereisellä autotiellä meni ohi kaikenlaisia omituisia kulkuneuvoja ja henkilöitä, joita en muista oikeastaan yhtään.

Joskus muistan nähneeni yhden todella hyvän unen (tai ainakin pidin sitä todella hyvänä). Siinä oli jokin toinen maailma, johon pääsi tietyistä paikoista ja ilmeisesti vain tietyt ihmiset. Minä olin sellainen ihminen, ja minulla oli siinä unessa joku kaveri, sellainen todella hyvä ystävä -tyyppi, joita löytyy kliseisistä kirjoista, ja hän taisi olla kotoisin siitä toisesta maailmasta. Se toinen maailma oli sellainen satumaailma. Muistan yhdenkin kaupungin, jossa oli epämääräisiä, isoilta huvimajoilta, katedraaleilta ja kreikkalaisilta temppeleiltä näyttäviä rakennuksia ja seassa tavallisen tapaisia (mutta koristeellisempia) kerrostaloja. Muistan, että tein siellä kaupungissa jotain rakennuksessa, joka näytti kirkolta. Sinne satumaailmaan pääsi teitä pitkin. Kun seurasi aivan koto-Suomessa tiettyjä maanteitä (sellaisia asvaltoituija, melko pieniä teitä, jotka menevät umpimetsän keskellä), niin saattoikin saada sen tien kautta yhteyden (tai jotain) samanlaiseen tiehen siinä satumaailmassa, ja ihan huomaamatta siirtyikin siihen satumaailmaan. Unessa se kaverityyppi (ei mitään muistikuvaa nimestä tai ulkonäöstä, muistan vain, että tosi mukava tyyppi oli) opasi minua ja kertoi kaikenlaista siitä satumaailmasta. Ei kovin tarkkoja muistoja tästä unesta, paitsi että se oli hyvä.

Aika monessa unessa on ollut joku paikka, joka on perustunut Valkeakoskeen, mutta mukaan on tullut niitä jyrkkiä mäkiä ja muita kummallisuuksia.

--B14 27. elokuuta 2009 kello 18.13 (IDT)

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki